pikkutontut töissä

Olen ollut töissä pikkutonttujen kanssa koko viikonlopun. Hyvin hiljaista on ollut, vaikka tietää että on näitä kuuluisia pikkujoulujuhlia ollut vähän enemmänkin kaupungilla. Siis puhun nyt liikenteestä puhelinvaihteeseen, ja samalla toivon että myös muualla on ollut hiljaista.

Puhelinvaihteessa huomaa hyvin isommat viikonloput ja juhlat. Siinä mielessä on ollut hyvin erinlainen pikkujoulu. Täällä on ollut ihan normimeno. Jopa vähän hiljaisempaa kuin tavallinen viikonloppu. Pikkutontut ovat näköjään jakaneet hyvää mieltä ihmisille, kuin on ollut niin hyväntuulista porukkaa linjoilla. Kaikki asiat ollaan saatu selvitettyä, eikä ole mitään jäänyt vaivaamaan ja maantantaita odottamaan. Ainut mikä on vähän reistaillut, on ollut parin potilaan löytäminen omaisille osastoilta. Mutta sekin asia selvitettiin ja potilaat löytyivät. Siinä oli tämä meille puhelinvaihteessa ikuisena riesana, ihmisten nimet. Ei nimet sinänsä vaikeita ole, mutta se että ristimänimi ja kutsumanimi on joskus ihan eri. Meillä täällä tietokoneessa on ne viralliset nimet ja sillä me potilaat löydämme. Se ei meitä auta jos Aku Ankan toinen nimi on Santeri, Aku Santeri Ankka, ja Santeri Ankaa etsitään. Me voidaan arvailla että se voi olla sama ihminen kyseessä, mutta me ei voida kysyä, että voisko se Santerin ensinmäinen nimi olla Aku. Se nimittäin voi olla että se on ihan eri henkilö, ja silloin me ollaan rikottu vaitiololupauksen, kertomalla että Aku on sisäänkirjoitettuna potilaana, vaikka Santeria etsittiin. Me ei myöskään löydä Aksu Ankaa, jos hänet kutsutaan Aksuksi. Taas me voidaan vaan arvailla että vois olla sama henkilö, mutta emme voi kysyä. Ja jos vain tiedetään etunimi tai sukunimi, emme löydä. Vaikka olisi vain yksi Aku sairaalassa sisäänkirjoitettuna, me ei voida kysyä että onko se Ankan Akua jota etsit. Mutta jos kysytään että onko Aku Ankka sisäänkirjoitettuna, me saamme sanoa että on. Ja siinä missä on sääntö on myös poikkeus. Tässä tapauksessa potilaalla on oikeus olla salaisena, ja silloin me emme tiedä hänestä mitään.

Keittiön väki ilahdutti minua tänään tuomalla kalkkunaa, perunaa ja jälkkäriksi joulutortun. Eihän ne nyt ihan yllättämään päässeet. Katsoin kyllä ruokalistasta ensin mitä oli tarjolla, ja soitin keittiöön aamulla ja tilasin ruokani. Mutta ystävällisesti he toivat sen minulle tänne työpisteeseen. Maittavaa oli ja keittiön tontuille jälleen kerran suurkiitos maittavasta ruuasta. On luksusta voida tilata keittiöstä ruokaa kun ei jaksa itse kotona kokata. Saa maittavaa kotiruokaa pienellä rahalla. Varsinkin minulle tuo on hyvä juttu, kuin sattuu asumaan ruuanystävä ja laiskimus samassa ruumiissa =)

Tästä on hyvä jatkaa joulukuuta. Kuulemme langoilla taas ensi viikonloppuna kuin vietämme toinen adventti. Toivossa on että näkisi edes yhden pikkutontun, kun tänä viikonloppuna ei näkynyt yhtäkään. Piti tonttuilla ihan itse

carina_jarvinenPienet jouluterveiset

Puhelintonttu Carina

Annonser

Kommentera/Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s