Tekniikan ihmelapsi byrokratian kätyrinä

Puolitoista vuotta sitten kasasin ensimmäisen kerran hallitukselle esityslistan. En tietenkään tehnyt sitä silloin yksin. Olin aivan näännyksissä kun sain kirjevuoren lähettikeskukseen, syitä oli kaksi: ensinnäkin se, että olin opetellut tekemään jotakin mitä ennen en ollut tehnyt, ja toisekseen siksi että välillä materiaalia on niin paljon että se ei edes yhteen postipussiin meinaa mahtua joten kirjeiden kuskaaminen on ihan fyysinenkin suoritus. Postittaessani materiaalia ajattelenkin usein että hallitus varmasti ihastuu ikihyviksi saadessaan meiltä tällaista laatulukemista viikonlopuksi :)

Pikkuhiljaa suunnitellaan hallituksen osalta sähköiseen kokouskäytäntöön siirtymistä. Olenkin jo valmistautunut: enää ei tarvitse latoa kopiokoneen skannerista koko 150 paperin liitenivaskaa uudestaan läpi mikäli kone sattuisi vetämään kaksi paperia kerralla, vaan saan kasattua liitteet eri tiedostoista tietokoneohjelmiston avulla yhdeksi julkaisuksi ja voin vain muutamalla kliksauksella vaihdella sivujen paikkoja ja lisäillä tekstejä ja vaikka kuvia! Koko ajan yritän myös kehitellä hallitus- ja valtuustomateriaalia nettilukijalle ystävällisemmäksi ja sellaiseksi että olisi helppoa nopeasti löytää joku tietty asia jota etsii.

Aina ei kaikki kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä: useamman kerran takkusin vanhan tietokoneeni kanssa niin että uhkasin heittää sen parvekkeelta alas ja yhden kerran iltapäivästä väsyin niin totaalisesti että lähdin itku kurkussa kotiin ja päätin jatkaa aamulla uusin voimin. Kaiken kruunaa kuitenkin se tunne, kun ei tod. koe olevansa mikään datanörtti, ja silti kokee uuden oppimisen riemua kun miettii ja jopa löytää uusia tapoja toteuttaa itseään IT:n ihmeellisessä maailmassa missä mitkään normimaailman säännöt ei tunnu pätevän. Olen varma, että jos tästä työstä eläkkeelle jään niin olen siinä vaiheessa vähintään tietotekniikan insinööri :)

Joskus aina hiipii mieleen, että onko tämä sellaista näkymätöntä työtä mikä huomataan vasta sitten kun se jää tekemättä: ei ole mitään hätää niin kauan kun kokousmateriaali tulee oikeaan aikaan oikeille ihmisille. Juuri äsken esimieheni Olle kuitenkin tarjosi suklaata jonka eräs luottamushenkilö oli meille lähettänyt: ehkä joku huomaa sittenkin. Tack Hans, en chokladbit sätter guldkant på vardagen :)

 Ystävällisin terveisin,

Paula Granbacka

profiilikuva

Annonser

En reaktion på ”Tekniikan ihmelapsi byrokratian kätyrinä

Kommentera/Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s