Intohimo vs. elinkeino

Kun puhutaan hoitoalasta, puhutaan monesti kutsumuksesta. Itse en ole koskaan kokenut ammatin valintaa erityisenä kutsumuksena, päinvastoin muistan hyvin sen tuskailun kun piti miettiä päänsä puhki, että mitäkö sitä aikuisena oikein tekisi. Lähihoitajan koulutus tuntui silloin helpolta valinnalta, vähän kiinnostavaltakin, olinhan jo sairaala elämään päässyt kurkistamaan edellisen koulutukseni kautta.

293307_10150300431373769_4840616_n

Minä lähihoitajan lakki päässä, pitää tätäkin mösää edes kerran vuodessa testata. :)

Koulun aloittaminen ei tuntunut erityisen mielekkäältä mutta aloitettava oli, ajan kanssa huomasikin kuinka sitä kasvoi ja aikuistui, mielipiteet, tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet muuttuivat. Olin 100% varma siitä, että suuntavillani aion kouluttautua lapsi- ja nuorisotyöhön, no sehän suunnitelma kaatuikin sitten kertalaakista päästyäni ensimmäiseen psykiatriseen avohoitoon keskittyvään harjoittelupaikkaani, tämä jos joku oli sitä mitä MINÄ tahdon tehdä. Psykiatria tuntui heti omalta jutultani ja ajan kanssa koulun päätyttyä ja valmistuttuani, suuntaviksi oli valikoitunut Mielenterveys- ja päihdetyö, valmistumisestani on nyt jo aikaa 12-vuotta eikä kaduta tippaakaan. Ainut mikä on hieman jäänyt kaduttamaan oli se etten valmistumisen jälkeen aktiivisemmin hakeutunut psykiatrialle töihin vaan ehdin olla oloneuvoksena reilut 0,5 vuotta, sen jälkeen työelämä kutsui ja työpaikkanani oli Vaasan kaupungin sairaalan psykogeriatrinen osasto.

Mukavaa työtä sekin oli pitkän aikaa mutta jotain silti tuntui puuttuvan ja  kun 7-vuotta oli tehnyt melko raskaita vaikkakin usein antoisia työpäiviä alkoi työ vanhusten parissa minun kohdaltani tulla päätökseensä. Niimpä erään psykiatrialla työskentelevän tuttavani kehoittamana päätin ottaa yhteyttä Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksikköön, eikä aikaakaan kun olin jo työn touhussa tällä samaisella osastolla jossa edelleen työskentelen. Viihdyn työssäni erinomaisesti, koen että minulla on paljon annettavaa ja, että tämä työ antaa paljon. Työ ei tunnu enää vain työltä eikä täälä käydä vain, että tästä maksetaan palkkaa, tämä on muuttunut erityisen innostavaksi ja kiinnostavaksi, intohimoa ja ammattitaitoa vaativaksi hommaksi ja hyvä niin!

Aurinkoisin ja innostavin työhetkin

miia_korpi

 

 

 

 

 

 

Miia Korpi, mielenterveyshoitaja

Annonser

Kommentera/Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s