Viime viikon torstai oli mukava päivä. Aamulla aikaisin joukko kuntoutusohjaajia lähti junalla Tampereelle. Juna ei ollut suunniteltu Pendolino, mutta pääsimme perille vanhanaikaisemmallakin. Suuntana Tampereella oli Messukeskus ja Apuvälinemessut.

Tekemistä ja näkemistä

Kierrettävää ja katseltavaa riitti koko päiväksi. Asiakasryhmien laaja kirjo oli otettu huomioon, kun esiteltiin apuvälineitä kaikille tarvitsijoille. Esitteitä ja lehtiä kertyi toimistolle vietäväksi kokonainen pussillinen, messukarkeista puhumattakaan. Hurahdin yhteen myyntituotteeseenkin, jonka testaan ensin itse ennen jatkosuosituksia. Tällä kuulemma paranee selkävaivat ja löytyy vatsalihakset.

Uudelle kuntoutusohjaajalle oli hyödyksi nähdä nimenomaan hieman harvinaisempia liikuntavammaisten apuvälineitä, joita ei joka suunnalla tule vastaan.

Alla olevassa kuvassa meille esiteltiin tietynlaisiin autoihin saatavia ramppeja.

Oli näyttelytiloja, joissa oli rakennettu mm. liikuntavammaisille ihmisille sopivat wc-tilat.

Esiteltiin ulkohissejä.

Ja sisähissejä.

Oli mukava tavata yhteistyökumppaneita, joiden toimipisteisiin lähettää kuntoutujia. Sai uusia ideoita, kuinka auttaa hankkimaan erityisiä apuvälineitä opiskelijoille tai työelämään pyrkiville erityisen tuen tarvitsijoille.

Nykyaikaisia apuvälineitä

Apuvälineinä esiteltiin myös erilaisia oppimisvälineitä, keinuja ja hyvinvointituotteita, joita allekirjoittanut ei vielä muutama vuosi sitten olisi apuvälineiksi lainkaan ymmärtänyt. Oli mielenkiintoista kuulla esittelijöiden perusteluita korvavalon hyödyistä. Paikalla oli mahdollisuus testata erilaisia pyörätuoleja ja niiden ominaisuuksia, itse keskityimme lähinnä ihastelemaan erikokoisia ja –mallisia pyörätuoleja.

Parhaimmillaan apuväline voi kuvastaa käyttäjänsä persoonaa.

Vähän alkoi myös oman työpaikan puolesta jännittää, kun kohdattiin tällaiset puhuvat ja ohjaavat robotit.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvä ja opettavainen. Itse olisin voinut kuluttaa messuilla vielä toisenkin päivän, mutta se taisi olla ensikertalaisen intoa.

Jos mennessä oli väärä juna, niin tullessa ei meinannut olla junaa lopulta ollenkaan. Päivä oli muuttua raskaaksi siinä vaiheessa, kun VR:n ajopeli pysähtyi Isokyrön asemalle ja hetken epätietoisuuden jälkeen siirryimme bussikuljetukseen loppumatkaksi jääden tunnin verran alkuperäisestä aikataulusta.

Mukavan matkaseuran kanssa päivästä jäi kuitenkin iloinen ja tyytyväinen mieli.

Hanna-Maria Häivälä

kuntoutusohjaaja