Johtajaylilääkäri vastoin tahtoaan?

Olen johtajaylilääkäri. Ikinä en ole nuorempana haaveillut tällaisesta hommasta. Toistakymmentä vuotta sitten ensimmäistä kertaa kieltäydyin hakemasta tätä virkaa, kun pyydettiin. Samoin viitisen vuotta sitten vastasin ensin Göran Hongalle, että kiitos vaan, mutta olen päättänyt pysyttäytyä sellaisissa lääkärinhommissa, jota voi tehdä T-paita päällä. Lopulta kuitenkin päätin, että kaikkea pitää kokeilla ja hain virkaa. Kaverit tukivat: ”Jonkunhan tuotakin hommaa pitää tehdä!” Ja edelleenkin kuulen joskus vitsailua ”laajasta kravattikokoelmastani”. Hakupapereihinikin sujautin CV:heni ansiokseni myös sen, että olen toiminut Nuori Lääkäri-lehden vitsipalstan pitäjänä 4 vuotta.

Mutta nyt – pidän työstäni kuin hullu puurosta! Työni on äärimmäisen vaihtelevaa, laaja-alaista, haasteellista ja tässä tapaa monenlaisia kiinnostavia ihmisiä. Kahta samanlaista päivää ei ole. Koen tekeväni työtä, jolla on tärkeä merkitys. Lain mukaan johdan ja valvon meidän sairaanhoitoamme. Vastaan viime kädessä siitä, että potilaamme saavat hyvää ja turvallista hoitoa oikea-aikaisesti ja tasapuolisesti. Potilaathan eivät kuitenkaan itse määrää hoidosta, kyseessä ei ole ”kansan tahto”, vaan hoidon pitää olla myös näyttöön perustuvaa ja lääketieteellisesti tarpeellista.  Ideaalitapauksessa potilas ja lääkäri sopivat hoidosta yhdessä ja yhteisymmärryksessä.

”Johtaja on coach, visionääri ja skitstövel”. Tämän pelkistetyn määritelmän kuulin 90-luvun lopulla, siirtyessäni osa-aikaisesti hallintoon. Tässä työssä saa ja joutuukin pistämään koko persoonansa peliin. Erilaiset henkilöstöhallintoon ja työntekijöiden odotuksiin, vaatimuksiin ja heidän välisiinsä ristiriitoihin puuttuminen ja kaikenlainen muu ”coachaaminen” vievät suuren osan aikaani.

Toinen rooli, tulevaisuuden visioiminen ja muu kehittämistyö tulee yhä tärkeämmäksi, kun muutostahti käy yhä kiivaammaksi ja kilpailu sairaaloiden välillä potilaista, henkilökunnasta ja hinnoista käy yhä ankarammaksi. Mihin suuntaan viedä sairaalaa ja miten saada työntekijät innolla ja innovatiivisesti mukaan!

Tuota kolmatta, skitstövelin rooliakaan ei voi välttää. Johdolle kasaantuu ikävistä asioista päättäminen: varoitukset, erottamiset, palkkatoiveiden ja muiden rahanmenoa lisäävien esitysten torjuminen. Ääritapauksissa huomaa mielipahakseen, että henkilösuhteetkin saattavat kärsiä. Ja sairaalaan ja sen potilaiden parasta ajaessaan joutuu toisinaan hyvinkin tiukkoihin, jopa härskeihin tilanteisiin, joissa ei todellakaan kiltteydellä pärjää, vaan joutuu tiukasti ja määrätietoisesti pitämään sairaalan ja sen potilaiden puolta.

Suomen hallituksessa on oikeuskansleri, joka valvoo, että toimitaan lakien mukaan. Minun roolini sairaalassa on lain mukaan vastaavasti valvoa, että virkamiesten ja hallituksen päätöksenteko noudattaa lakia siten että potilaan oikeus hyvään ja turvalliseen hoitoon ja hyvään kohteluun toteutuu. Muussa tapauksessa minun pitää esim. hallitukselle ilmoittaa, että en voi enää vastata potilasturvallisuudesta. Koska valtani ja vastuuni potilaiden suuntaan on näin suuri, on lainsäätäjä tehnyt johtajaylilääkäristä käytännössä erottamattoman. Hoitoa ei siis voida huonontaa erottamalla ensin ”hankala” vastahakoinen johtajaylilääkäri.

Politiikan maailma ja sen lainalaisuuksien ero virkamiesten maailmasta ovat tulleet tutuiksi. Niiden välillä on tietty perusjännite. Hieman kärjistäen: poliitikko voi ajatella ensi sijassa ”kansan tahtoa”, virkamies taas sitä, mitä kansa näyttöön ja priorisoituun tarpeeseen perustuen oikeudenmukaisesti tarvitsee, vaikka tahtoisikin itse ihan jotakin muuta. Äänestäjät voivat rangaista poliitikkoa, virkamies on taas käytännössä erottamaton.

Erikoissairaanhoidon substanssi on usean poliitikon mukaan kunnallisista kentistä heille se vaikein ja vaativin osa-alue. Hallitus kokoontuu kuukausittain ja sen jäsenet saavatkin erikoissairaanhoidosta vähitellen runsaan määrän laaja-alaisesti tietoa. Kokouksissa heidän kysymyksensä käyvätkin ensi kuukausien jälkeen yhä osuvammiksi ja ”ilahduttavan hankaliksi”. Valtuuston substanssiosaamisen osalta sen sijaan on ongelmallista, että se kokoontuu niin harvoin, periaatteessa vain kahdesti vuodessa.

Onko minulla liikaa valtaa, joka kuuluisi poliitikoille – vai liian vähän? Poliitikkojen keskeistä aluetta ovat strategisen tason asiat ja virkamiehet saavat huolehtia operatiivisesta ja päivittäisjohtamisesta. Poliittiset ja lääketieteelliset/hoidolliset asiat pitää mahdollisuuksien mukaan pitää erillään. Ja virkamiehet valmistelevat virkavastuulla asiat poliitikoille. Virkamiehen liiallinen valta on ongelma etenkin, jos virkamies on pätemätön tai jos hän tavoittelee omaa etuaan tai on muuten puolueellinen. Pätevyyttäni olen jäävi arvioimaan muuta kuin erilaisten muodollisten tutkintojeni osalta, mutta sellaista omaa etua, joka olisi ristiriidassa sairaalan ja sen potilaiden kanssa, en ole omalla kohdallani yrityksistä huolimatta pystynyt keksimään. Mutta poliitikkojen ja virkamiesten välisessä vallanjaossa on tietenkin olemassa tietty optimitilanne. Tilanne tässä suhteessa olisi ihan toinen, jos tilaaja ja tuottaja olisi erotettu toisistaan.

Kommunikaatio on vaikea laji. Wiion lakien mukaan se menee aina pieleen. Yhdysvaltalaisissa lehdissä on yhtä myönteistä uutista kohti 17 kielteistä ja vähän sama suhde taitaa olla meilläkin. Ja lehtien mielipidekirjoituksissa sekä somessa kirjoittavat paljolti ihmiset, joilla on äärimmäisiä ja tietoisesti loukkaaviksi tarkoitettuja kommentteja, joista läpi paistava ilmeinen tiedon puute ei tunnu kirjoittelua millään tavoin rajoittavan, vaan pikemminkin päinvastoin. Ei tunnu tietenkään mieltä ylentävältä lukea toistuvia vaatimuksia potkuista – vaikka ne perustuvatkin tietämättömyyteen ja pahanilkisyyteen. Usein nämä liittyvät lisäksi tilanteisiin, joissa en voi paljastaa kaikkea relevanttia tietoa – ennenkin asia usein pitkien aikojen kuluttua on edennyt oikeuteen tms.

Parasta työssäni on sen haasteellisuuden ja monipuolisuuden lisäksi hyvät työkaverit. Tuemme toisiamme vastoinkäymisten hetkellä ja meillä on intensiivisen työnteon lomassa myös hyvin hauskaa keskenämme.

Ystävällisin terveisin

auvoAuvo Rauhala

johtajaylilääkäri – tahtonsa mukaisesti!

Annonser

Kommentera/Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s