Osastonsihteerit erkanivat omaksi yksikökseen

Edellisestä blogikirjoituksestani on aivan huomaamatta vierähtänyt jo yli vuosi! Silloin kirjoittelin kansliatyöstäni ja vertasin sitä jongleeraamiseen mehiläispesässä. Tuo keksimäni vertaus pitää edelleen täysin kutinsa! Hommaa on helpottanut huomattavasti kuitenkin se, että olen kehittynyt paremmaksi ”jongleeraajaksi”. Oli hauska jälleen lukea, miten olinkaan kansliatöitä kovasti jännittänyt etukäteen, ja kaikki oli kuitenkin mennyt aivan hyvin. Niistä ajoista on jo tosiaan vierähtänyt tovi, ja nykyään ”luukulla” olemisesta onkin tullut olennainen osa jokapäiväistä työnkuvaani.

Merkittävin tapahtuma tässä vuoden aikana on kuitenkin ollut se, että me osastonsihteerit olemme nykyään kaikki saman yksikön alaisuudessa, nimittäin Osastonsihteeripalveluiden. Sairaalassamme on osastonsihteereitä yli 150 joten mistään pienestä muutoksesta ei suinkaan ole kyse! Kauan suunniteltu kirjoituskeskus on myös aloitellut toimintaansa. Kaikkia osastonsihteereitä ei tietysti ole tarpeellista keskukseen siirtää, sillä osastoilla ja poliklinikoilla tarvitaan sihteereitä esimerkiksi vastaanottamaan potilaita.

Lähde: Shutterstock

Lähde: Shutterstock

Sisätautien polilla on ollut parin viikon ajan supistettu toiminta, joka käytännössä on tarkoittanut suljettuja vastaanottoja ja tavallista pienempää potilasmäärää. Oman polin saneluja oli siis vähemmän kirjoitettavana ja sen vuoksi pääsin hetkeksi syventymään silmätautien maailmaan. Sanasto olikin varsin erilaista mihin olin sisätautien polilla tottunut ja uutta opeteltavaa riitti. Alun totaalisen turhautumisen jälkeen oli kuitenkin mukavaa tuntea onnistumisen ja osaamisen riemua!

Kesäloman yhteydessä kävin ystäväni houkuttelemana ensimmäistä kertaa tansseissa: ennakkoluulojen heittäminen romukoppaan kannatti ja ilta oli yksi lomani parhaista! Välillä on siis hyvä uskaltautua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin!

Uuteen heittäytymisen lisäksi myös akkujen lataaminen on tärkeää.  Rentouttavan kesäloman ja polin supistetun toiminnan ansiosta on tuleva kiireinen syksy varmasti helpompi ottaa vastaan :)

Yössä soi Americano, Americano, Americano,
oikein arvasin sen, tätä laulua mä noin vaan koskaan unhoittaisi en,
sitä vain mä hyräilen, aina vain mä hyräilen..

Ystävällisin terveisinkatjasaari

Katja Saari, osastonsihteeri

Jongleerausta mehiläispesässä

Tärkeitä työvälineitä.

Tärkeitä työvälineitä.

Yli kuukausi sitten sain tietää, että joutuisin pääsisin kanslian luukulle tuuraamaan reilun viikon ajaksi. Ajatus oli ensi alkuun suorastaan kauhistuttava! Olin kyllä aiemmin tuurannut luukulla ruokatunteja yms. ja muutaman satunnaisen päivänkin, mutta näin pitkää yhtäjaksoista rutistusta ei ole aiemmin ollut (käytännössähän olen tosin nykyään kansliassa lähes jatkuvasti, mutta eri työtehtävissä).

”Luukkuhommiin” valmistautuminen alkoi jännityksellä ja uusien työtehtävien opettelulla; postin käsittely, puhelimeen vastaaminen, asiakirjojen skannaaminen, lähetteiden kirjaaminen tietokoneelle, jälkiviennit…  Huh, huh! Kaikki työtehtävät eivät tosin aivan uusia itselleni olleet, mutta paljon oli silti oppimista ja pitkästä aikaa muistiinpanojakin tuli kirjoitettua kynä sauhuten. Tärkeää oli myös asennoitua eri tavalla, sillä uudet hommat olisivat vastuullani enemmän kuin ohimennen.

Mitä tämän jutun otsikkoon tulee, niin kansliaa voisi kuvata mehiläispesäksi ja kansliahommia jongleeraamiseksi. Kansliassa käy usein kova surina; tulee potilaita, puhelin soi, hoitajat ja lääkärit käyvät tuomassa töitä tai kysymässä jotain ja paperihommatkin pitäisi tehdä kaiken ohessa. Siitä päästäänkin sitten jongleeraamiseen eli monta hommaa on ”ilmassa” samaan aikaan. Kuten kaikessa, harjoitus tekee mestarin ja vakkarisihteerit hoitavatkin kaiken melko suvereenisti. Itsehän olen kyseisissä hommissa vasta aloittelija, joten kovin monta palloa en saanut ilmaan yhtä aikaa eivätkä ne niin tyylipuhtaasti aina pysyneet ilmassa. Kuitenkin pitää ajatella positiivisesti, että niin vaan pärjäsin (ja kanslia on edelleen pystyssä ja toiminnassa jäljiltäni) ja nyt osaan kolme erilaista sihteerin työtehtävää :)

katjasaariYstävällisin terveisin
Katja Saari,
osastonsihteeri

Kielitodistus plakkarissa

kielenopetusta

Joulukuun puolessa välissä sain erittäin mieluista postia – nimittäin virallisen ruotsin kielen keskitason kielitodistuksen! Omalla kohdallani tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että palkkanauhassani näkyy nyt kielilisä. Lisäksi voin hakea vakituisia virkoja, joihin vaaditaan ruotsin kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito.

Aivan itsestään kielitodistus ei kuitenkaan postiluukusta kolahtanut vaan sen eteen piti tehdä töitä (lue: opiskelua) ja tietenkin kielikokeessa piti käydä. Kokeeseen kuului luetun ymmärtämistä, kirjoitustehtäviä, kuullun ymmärtämistä ja puheen tuottamista. Useampi tunti meni kokeessa hikoillessa ja sitten alkoi tulosten jännittäminen!

Vaikka kielikokeen lopputulos on pitkälti itsestä kiinni, haluaisin antaa isot kiitokset myös Vaasan keskussairaalalle! Henkilökuntaa kannustetaan kielten opetteluun tarjoamalla kieliopetusta työajalla (lisätietoja Vaasan sairaanhoitopiirin Kieliohjelma, linkki löytyy sivulta alimmaisena). Ennen kielikoetta kävinkin sairaalan järjestämällä 3 kk kestoisella n. 1.5 h/viikko tapahtuvalla ruotsin kielen preppauskurssilla, jonka tarkoituksena oli valmentaa nimenomaan kielitodistusta varten. Omalla kohdallani kyseinen preppauskurssi osuikin naulan kantaan, koska se auttoi hyvin valmistautumaan koetta varten. Kurssilla teimme ryhmässä mm. erilaisia kirjoitus-, puhe- ja kuuntelutehtäviä.

Sairaalassa järjestetään erilaisia kielikursseja tarpeen mukaan eri ammattiryhmille ja henkilökohtaista opetustakin on saatavilla lähinnä lääkäreille resurssien mukaan. Kielikoulutuksessa pyritään pysymään koko ajan kehityksessä mukana ja vuoden 2013 uutuutena oli Kielikahvila. Kielikahvilan tavoitteena ei ole kielitodistus vaan se, että sairaalan työntekijät uskaltaisivat puhua molempia kotimaisia kieliä. Kielen oppiminen tapahtuu keskustelemalla niin, että osallistujat puhuvat puolet ajasta toisella kotimaisella kielellä ja toiset puolet ajasta äidinkielellään. Kielikahvila saa jatkoa tänä keväänä.

Vaasan keskussairaalaa työpaikaksi harkitsevat ja kielitaidostaan epävarmat voivat siis hakea paikkoja luottavaisin mielin sillä kielikoulutusta on kyllä tarjolla työtehtävissä pärjäämisen tueksi!

Henkilökunta voi katsoa ja ilmoittautua tuleviin kielikoulutuksiin intranetin Alma-työpöydältä löytyvästä Koulutuskalenterista. Talven ja kevään kurssit ilmestyvät Koulutuskalenteriin nyt tammikuun aikana.  Kursseista ilmoitetaan myös intranetin etusivulla, joten sitäkin kannattaa seurata.

Voin siis lämpimästi suositella osallistumaan sairaalan järjestämiin kieliopetuksiin ja rohkeasti tavoittelemaan kielitodistusta jos sellainen vielä puuttuu!

katjasaariYstävällisin terveisin
Katja Saari,
osastonsihteeri

Kesä ja kukat

Sisätautien poliklinikalla on ollut viimeiset 2 viikkoa supistettu toiminta. Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että vastaanottoja on ollut huomattavasti vähemmän. Nämä 2 viikkoa olivatki olleet hyvin odotetut, koska se on tarkoittanut, että on saanut tehtyä paljon rästihommia pois alta. Ensi viikolla on sitten paluu normaalin arkeen ja se onkin mukavampi aloittaa puhtaammalta pöydältä.

Kukkaset1

Supistetun toiminnan aikana onkin ollut aikaa ns. pysähtyä haistelemaan kukkia. Kesäisin tämä onnistuukin hyvin Vaasan keskussairaalan ympäristössä! Maisemointiin on todella panostettu ja se näkyy lopputuloksessa!

Kukkasia2

Seuraavan kerran kun kuljet sairaalan ympäristössä niin suosittelen katsomaan oikein ajatuksen kanssa ympärillesi. Saatat huomata kaikkea kaunista, mitä et ole ennen pannut merkille :)

Suihkulähde

 

Kesäisin terveisin
katjasaariKatja Saari,
osastonsihteeri

Yksinkertaista, rakas Watson

Nimikyltissäni lukeva virallinen titteli on osastonsihteeri, mutta välillä minua voisi kyllä tituleerata salapoliisisihteeriksi! Nimittäin toisinaan tulee eteen erilaisia kiperiäkin etsintä- ja selvittelyhommia. Sanelua kirjoittaessa voi hukassa olla vaikkapa jokin lääketieteellinen termi, jota ei ennestään tunne ja ei ole aivan varma kuulemastaan. Myös lääkkeiden nimet voivat olla varsin haasteellisia.
Usein myös potilaskertomusarkistosta soitetaan päivystykseen menneen potilaan kertomuksen perään kun arkisto-ohjelma näyttää kertomuksen olevan meidän poliklinikalla lainassa.

Toivottavasti en muuten ole ainoa, joka joskus joutuu jäljittämään myös omia kyniään, sormitutteja yms. tavaraa, jonka on laskenut jonnekin, mutta vielä kun muistaisi minne..

Mikä tahansa etsintäprosessihan alkaa sitten johtolankojen etsimisellä, silminnäkijöiden kuulustelulla, sormenjälkien ja DNA-testien keräämisellä, profiloinnilla ja ja…
Eeeei kun hetkinen ja seis, nyt allekirjoittanut on kyllä katsonut hieman liikaa rikossarjoja televisiosta!

Johtolankojen kerääminen tosin oikeasti kuuluu etsintäprosessiin! Suurennuslasi kourassa minua ette kyllä tule näkemään vaan tiedon keruu on vähän huomaamattomampaa. Tietokoneesta on tässä vaiheessa usein paljonkin apua. Käytössämme on esimerkiksi erilaisia tietokantoja ja lääketieteen sanakirja. Niistä voi esim. tarkistaa lääkkeiden nimiä ja kirjoitusasun oikeellisuuksia. Käytössämme on myös uudistunut, hieno puhelinluettelo, josta löytyy näppärästi työkaverien yhteystietoja jos tarvitsee konsultointiapua. Potilaskertomusten etsimisessä taas auttaa arkisto-ohjelma, jossa näkee missä poliklinikoilla ja vastaanotoilla kertomus on liikkunut.

Niin ja sen kadonneen sormitutin tai kynän arvoitus yleensä ratkeaa sillä kun miettii taaksepäin, että missäs sitä on tullut liikuskeltua..

salapoliisisihteeriMysteerisin terveisin Katja Saari, osastonsihteeri

Mistä tunnet sä työkaverin

Aikaisemmissa työpaikoissani työkaverien määrän on pystynyt laskemaan yhden käden sormilla. Sairaalassa työskennellessä työkaverien määrän laskemiseen ei riitä vaikka ottaisi loput sormet ja kaikki varpaatkin mukaan laskutoimitukseen! Nimittäin vuonna 2011 henkilöstömäärä oli yli 2000.

On osastonsihteereitä, siivoojia, sairaanhoitajia, lääkäreitä, ravitsemusterapeutteja, kirurgeja, rakennusmiehiä, kielten opettajia, viestintäsuunnittelijoita, arkistotyöntekijöitä, fysioterapeutteja, välinehuoltajia, potilaskuljettajia… Vaikka lista on pitkä, niin se oli vain pintaraapaisu sairaalassa työskentelevien ihmisten ammattiryhmistä.

Tosiasiahan kuitenkin on, että kaikkia ei voi tuntea eikä kaikkien kanssa tiet edes kohtaa työnkuvan puitteissa.  Olisihan siinäkin urakka opetella yli 2000 ihmisen nimet! Jotkut kollegat tunnenkin vain puhelimen kautta äänen perusteella kun soitellaan työasioita puolin ja toisin. Voi olla, että olen heidät joskus jossain käytävällä tai vaikkapa ruokalassa nähnyt, mutta en vain osaa yhdistää oikeita ääniä oikeisiin kasvoihin.

Tällä hetkellä tuosta yli 2000 ihmisestä lähimpiin työkavereihini kuuluu yli 30 ihmistä eli varsin paljon sekin! Uusia tuttavuuksiakin löytää aina lisää erilaisissa yhteyksissä. Esimerkiksi nyt sairaalan SOME-ryhmän kautta opin tuntemaan taas monia uusia mukavia ihmisiä :)

 katjasaari

Ystävällisin terveisin
Katja Saari, osastonsihteeri

YT hyvä

YT hyvä, habitus obeesi. Anamneesissa hypertensio arterialis, DM typus II, panhypopituitarismi ja CABG tehty v. 2010. Arthritis rheumatoides-epäily, suuri sukurasite. Abdomen palpoiden normaali, ei resistenssejä. Cor auskultaatio normaali. RR 130/80.  Hb 120. EKG normaali.

Anteeksi mitä?

Lääkärien käyttämä ammattisanasto voi potilaista (ja ajoittain meistä sihteereistäkin) tuntua välillä aikamoiselta heprealta! Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kyseessähän ei ole heprea vaan latina. Tämä tieto ei tosin poista sitä tosiasiaa, että lääketieteelliset termit voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä.

Tässä tuo yllä oleva omasta päästä keksitty esimerkkitapaus kansantajuisemmassa muodossa:

Yleistila hyvä, ulkomuoto ylipainoinen. Esitiedoissa verenpainetauti, 2. eli aikuistyypin diabetes, aivolisäkkeen yleinen vajaatoiminta ja Coronary Artery Bypass Graft eli ohitusleikkaus on tehty v. 2010. Nivelreuma-epäily, suvussa paljon nivelreumaa (suku ei siis käyttäydy rasittavasti vaikka sekin on toki mahdollista). Vatsa tunnustellen normaali, ei muhkuroita (yms. tunnusteltavissa olevaa).  Sydämen toiminta stetoskoopilla kuunneltaessa normaali. Verenpaine 130/80 (lyhenne RR tulee muuten verenpainearvon keksijän Riva-Rocci:n nimestä). Hemoglobiini eli veriarvo 120. Elektrokardiografia (eli ”sydänfilmi”) normaali.

Eikö vaan ollutkin heti paljon ymmärrettävämpää! Nyt varmasti herää kysymys, että miksi ammattisanastoa sitten käytetään. Potilaiden sanelut ovat kuitenkin pääasiassa lääkärien viestejä toisilleen eli silloin on luonnollista käyttää oman alan opittua ammattisanastoa. Samaan ilmiöön törmää kun menet ostamaan vaikkapa uutta teknistä laitetta (johan alkaa puheessa vilistä gigahertsit, WLAN, 3G yms.). Tai kun kuulet kahden valokuvaamista harrastavan puhuvan keskenään (puheeksi saattaa silloin tulla vaikkapa bokeh ja kohina).

Jos saat itse kotiisi kirjeen, jossa on vaikeasti ymmärrettävää lääkärijargonia, voit kokeilla tulkkaukseen vaikkapa seuraavia nettiosoitteita:

Google
Tohtori.fi lääketieteen sanasto
Duodecim lääketieteen sanasto
Wikipedia

 katjasaariAdekvaatein eli asianmukaisin terveisin Katja Saari, osastonsihteeri

Ensimmäisestä työpäivästä

Muistan vielä kuin eilisen kun kesän 2011 alussa aloitin työni osastonsihteerinä Vaasan keskussairaalassa. Ensimmäinen päivä oli sellainen kuin ensimmäiset työpäivät yleensä uudessa paikassa – melko kaoottinen! Uutta tietoa tuli tuutin täydeltä joka suunnasta enemmän kuin ehti omaksumaan. Saatattekin varmasti uskoa kun kerron, että sen työpäivän jälkeen olo oli aika epätoivoinen, mihin olinkaan pääni pistänyt! Sitten koitti toinen työpäivä ja se olikin vähäsen helpompi, vaikka uuden tiedon tulvan loppumisesta ei ollut tietoakaan. Kolmas päivä oli sitten taas vielä vähäsen vielä helpompi ja lopulta sitä ei sitten ollutkaan enää niin paniikissa ja huomasi, että kyllähän tässä pärjätään! Pärjäämistä helpotti hyvät koneelle kirjoitetut muistiinpanot ja ennen kaikkea kysyminen auttavaisilta työkavereilta. Ja kysyminen uudestaan ja vielä kerran uudestaan. Sitä tajusi, että ei kaikkea tarvinnutkaan heti tietää ja muistaa, sillä apua sai aina kun sitä tarvitsi. Nyt yli vuotta myöhemmin työt tietenkin sujuvat jo rutiinilla. Käytössäni on edelleen päivittyvät muistiinpanot ja kysymisen taito. Vielä tänä päivänäkin tulee vastaan uutta opittavaa ja ihmeteltävää. Mutta ei se mitään, ei kysyvä tieltä eksy :)

Ystävällisin terveisin
Katja Saari, osastonsihteeri