Purjehtiminen muutoksen tuulessa osa 1

On taas se viikko kun kesäloma on ohi ja paluu töihin koittanut. Itse vietän tämän viikon pitkästä aikaa taas Kotikuntoutuksen parissa oman osastoni ollessa vielä tämän viikon suljettuna.  Kuumassa autossa istuminen vaatii tiettyä sisukkuutta kun sompailee ympäri kaupunkia asiakkaalta toiselle, onneksi omassa autossani on ilmastointi joka tuo edes pientä helpotusta ja ilman vesipulloa en edes uskalla lähteä liikenteeseen. Kuumuudesta, sateesta tai vaikka lumesta huolimatta työ on tehtävä ja mikäs siinä, olen joka tapauksessa aina pitänyt kotikuntoutuksen toiminnasta ja se on osastotyön rinnalla virkistävää vaihtelua. vesi 

Virkistävää vaihtelua on enemmänkin loppukesän ja alkavan syksyn ajan luvassa kun osastoni muuttuu virallisesti Kuntoutuspoliklinikaksi syys-lokakuun vaihteessa. Toiminta tulee muuttumaan, mutta mitä se tulee olemaan siitä ei taida kukaan vielä olla täysin varma. Kehitystyö poliklinikaksi muuttumisen osalta on ollut käynnissä koko kevään/kesän ja on edelleen. Aivoriihet raksuttavat kun henkilökunta yrittää miettiä toteutuskelpoisia ideoita, minkälaista toimintaa tulemme asiakkaille tarjoamaan. Ideoita olemme varsin vapaasti saaneet pyöritellä, lähtökohtana kuitenkin on mielenterveysasiakkaan tarpeet.  

kunt.poliKuntoutuspoliklinikan toiminta on ollut jo kevään ajan käynnissä, asiakkaat ovat käyneet osastolla keskustelemassa, saamassa injektionsa ja jakamassa dosettejaan tai osallistumassa päiväpolikliiniseen toimintaan, joka on ollut siis osallistumista talon tarjoamiin kursseihin tai toimintoihin, kuten ulkotöihin tai Unikouluun, myös  mahdollisuus osallistua osastolla tapahtuviin toimintoihin on ollut vahvasti mukana.

Nyt heinäkuun ajan kun osasto on ollut suljettuna, Kuntoutuspoliklinikka on ollut toiminnassa normaalisti. Tämä kesä onkin jo siinä suhteessa ollut erilainen, että muutamat kollegani ovat joutuneet jakamaan lomansa jotta toimintaa saadaan pidettyä yllä. Ohjelmaa ei ole ollut tarjolla koska monet yksikkömme toiminnoista ovat olleet myös kiinni mutta mahdollisuus kahteen varsin tärkeään asiaan on ollut siis mahdollista, lääkehoidon jatkumisen takaamiseen sekä keskusteluun.Näissä muutosten tuulissa jatkamme siis purjehtimista edelleen. Itse ainakin jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää ja jään availemaan näitä muutoksen tuulia myös teille, kuka tietää minkälaisia karikoita tai aavoja edessä vielä onkaan.

Uudet kollegani tahdon osaltani toivottaa lämpimästi tervetulleeksi ja ne rakkaat kollegat jotka siirtyvät tekemään uusia juttuja toisaalle, toivotan teille rutkasti onnea mihin ikinä tie teitä vie. <3

Kuumin mutta aurinkoisin terveisin

miia_korpi

 

 

 

 

    Miia Korpi, mielenterveyshoitaja

Harrastukset ja työ, työ ja harrastukset

Jokaisella meistä on erinäisiä tapoja nollata työpäivä, usein pyritään raskasta päivää nollaamaan harrastuksilla. Harrastukset antavatkin yleensä hyvää vastapainoa työlle, no voihan sitä tietenkin harrastaa jotain työhön liittyvääkin mutta useimmiten pyritään ulos työkuvioista.

Harrastusmahdollisuuksia on maailma täynnä, on vain löydettävä se oma tapa harrastaa. Itse nautin suunnattomasti musiikista, lähinnä sen kuuntelusta mutta pidän myös laulamisesta. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin yleensä laulan tai ainakin lauleskelen aina ja kaikkialla, varmasti jopa ärsytykseen asti. Haaveissa onkin ollut musiikkiterapiaan liittyvät opinnot, toteutus tässä asiassa vain on jäänyt uupumaan.

kuva[1]

Sellaiset harrastukset mistä itse suunnattomasti nautin ja mitkä tuottavat minulle iloa olen pyrkinyt tuomaan myös asiakkaidemme pariin. Askartelu on musiikin lisäksi osa elämääni ja todella tärkeä ja oikeastaan helppokin keino rentoutua ja lepuuttaa ajatuksiaan raskaan työpäivän tai työviikon jälkeen. Askartelu on myös helppo tapa tuoda onnistumisen tunteita ja iloa muille ihmisille, kunhan vain saa ensin motivoitua ihmiset mukaan.

Monet oman osastoni asiakkaat pitävät valtavasti juuri musiikista ja se monesti toimiikin ihmisten yhdistävänä tekijänä. Onneksi meillä on mahdollisuus tarjota sitä heille viikoittain musiikkiryhmän muodossa. Musiikkiryhmässä voidaan kuunnella vaikkapa jokaisen mielimusiikkia, voidaan pitää levyraati tai ihan vain ottaa hieman rauhallisemmin ja rentoutua. Onneksi täälä psykiatrialla sijaitsee myös toimivat fysioterapian tilat johon voimme tarvittaessa mennä tekemään rentoutusharjoituksia.

fysio

Karaokea usein kysellään, valitettavasti siihen ei varsinaisesti ole ollut mahdollisuutta koska osastolla tarvittavaa laitteistoa ei ole. Koska työssä vaaditaan mielestäni rutkasti luovuutta ja joustoa niin olen muutamia kertoja järjestänyt potilaille karaoken sijaan Singstar- illan tuomalla kotoa tarvittavan laitteiston tilpehööreineen. On ollut hienoa nähdä miten potilaat uskaltavat laittaa itsensä likoon arkailematta, kukaan ei pelkää sitä mitä mieltä muut ovat vaan he antavat mennä täysillä ja nauttien siitä omasta tähtihetkestään. Tällaiset hetket ovat niitä parhaimpia! Hienoa päästä todistamaan sitä onnistumisen ja ilon tunnetta asiakkaiden kasvoilla, silloin tietää, että työpäivästä tulee hyvä ja usein sitä hyvänolontunnetta riittää pitkälle loppuviikolle asti.

Näihin hyvän olon tunteisiin!

miia_korpiMiia Korpi, mielenterveyshoitaja

Valokeilassa: KLOTSAPOLI

KLOTSAPIINI = LEPONEX

Klotsapiini, neurolepteihin kuuluva lääkeaine tunnetaan Suomessa tutummin nimellä Leponex. Jo 1970-luvulla kehitetty klotsapiini on varsin kasvavissa määrin vallannut itselleen tilaa psykiatrisessa lääkehoidossa. Skitsofrenian hoidossa on saatu hyviä tuloksia kun muista psykoosilääkkeistä ei ole saatu tarpeeksi vastetta.

 Pillerit

Klotsapiinihoito tai tuttavammin Leponex- hoito voi aiheuttaa muutoksia käyttäjän veriarvoihin. Potilailta on otettava verikoe ennen hoidon aloittamista ja säännöllisesti koko hoidon ajan. Aloitusvaiheessa TVK (täydellinen verenkuva) otetaan 18. viikon ajan kerran viikossa, tämän jälkeen veriarvoja seurataan kerran kuussa. Harvassa paikassa ihminen saa tällaisen ilmaisen terveydenseurannan, mutta Leponex-lääkkeen käytön kautta näin vain on.

MATKALLA VERIARVOJEN MAAILMASSA

Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksikön C- rakennuksen pohjakerroksessa toimii uusituissa tiloissaan Klotsapoli, monille asiakkailleen tutummin Leponex-poli. Klotsapoli on ollut toiminnassa jo 90-luvun alkupuolelta lähtien, entiset tilat sijaitsivat psykiatrian poliklinikan yhteydessä. Klotsapolilla työskentelee 2 sairaanhoitajaa joista Caroline Pyhäjärvi on ollut klotsapolilla jo 6 vuoden ajan. Nyt uuden työparinsa, syyskuussa 2013 aloittaneen sairaanhoitaja Ulrika Lassuksen myötä toimintaa on saatu tehostettua ja sitä on myös jatkossa tarkoitus kehittää. Kehitystä onkin luvassa, niinhän on tällä hetkellä koko psykiatrialla.

 Ulrika & Caroline

MANIC MONDAY

Maanantain ollessa Huutoniemen sairaalan laboratorion vilkkain päivä, koska tällöin juuri Leponex lääkitystä käyttävät asiakkaat useimmiten käyvät otattamassa veriarvonsa, tarkoittaa se myös työntäytteistä päivää klotsapolilla. Klotsapolin asiakkaina on lähemmäs 150 henkilöä Vaasan sairaanhoitopiirin alueelta. Asiakkaiden elämää on kyetty nyt helpottamaan sillä, että uudet toimitilat sijaitsevat aivan laboratorion naapurissa, kenenkään ei tarvitse kulkea enää rakennusten välillä.

TIETOKONEELTA KORTILLE JA PUHELIMEN KAUTTA TARVITTAESSA ASIAKKAALLE

Carolinen ja Ulrikan toimenkuvaan kuuluu monenlaista, he muun muassa seuraavat Leponex lääkitystä käyttävien asiakkaiden veriarvoja ja merkkaavat ne ylös Leponex-seurantakortteihin, he toimivat kontaktihenkilöinä asiakkaan ja lääkärin välillä samoin kuin asiakkaan ja heidän asumisyksikkönsä välillä. Joillekin klotsapoli on ainoa avohoitokontakti, joka heillä on. Carolinen ja Ulrikan kautta kulkee asiakkaiden reseptit, jotka lääkäri uusii. Myös kotikäynnit ovat osana toimintaa. Parasta kuitenkin työssä on se, kun tapaa ihmisiä, jotka voivat hyvin ja kykenevät toimivan lääkityksen myötä käymään töissä ja opiskelemaan. Verikoe kerran kuussa on siis melko pieni hinta siitä, että ihminen voi hyvin ja on kykeneväinen elämään normaalia elämää.

 LEPONEX

 

RUSKATERVEISIN

miia_korpiMiia Korpi, mielenterveyshoitaja

Itseopiskelua yön pimeinä tunteina

Vaikka kuinka toivoisi, aina ihan kaikesta ei ole saatavana teoreettista koulutusta joten sitten on itse kaiveltava ja tutkittava asioita. Koska tässä työssä tapaa monenlaisia ihmisiä tarkoittaa se myös kirjavaa diagnoosien joukkoa. Varsin haasteellisia ovat mielestäni ne diagnoosit joista on kohtuu vähän tutkimustietoa saatavilla, no ainakaan Suomeksi ja tällöin myös teoriassa tieto on valitettavan usein melko vähäistä.

Joitakin vuosia sitten näin ohjelman OCD:stä eli Pakko-oireista häiriötä sairastavista ihmisistä, ohjelma oli Amerikkalainen joten jollain asteella annoin lievän skeptisyyden iskeä tajuntaan, Amerikka kun on tunnettu jos jonkinlaisista reality-sarjoistaan. Ohjelma sai kuitenkin hyvinkin pian koukkuunsa, koska siinä seurattiin pakko-oireista häiriötä sairastavien ihmisten elämää todella läheltä, voisi jopa sanoa että, oltiin iholla. Ohjelma oli toteutettu hyvin pitkälti terapian ja varsinkin altistushoidon pohjalta, altistushoidossa opetellaan siis sietämään pelon kohdetta pienin askelin ammatti-ihmisen ohjauksessa. Aluksi nämä altistushoidot tuntuivat melko humpuuki- ja paikka paikoin todella rankoilta keinoilta jopa terveydenhuollon ammattilaisen silmissä, mutta mitä pidemmälle ohjelma eteni, tuloksia alkoi kyllä näkymään, kaikki eivät tietenkään saaneet 100% vastetta hoidosta mutta suurin osa näistä ohjelman ihmisistä sai.

kuva[1]

Nyt kun itse on jo muutamia OCD:tä sairastavia ihmisiä tavannut, eikä osastohoidossa ole tähän mennessä kunnolla voitu tarjota apua juuri näihin ongelmiin joista pakko-oireiset kärsivät oli aika istahtaa tietokoneen ääreen ja alkaa etsimään tietoa. Selvisi että, hyvin kapea alaisesti Suomessa asiasta tosiaan tiedetään, Suomessa OCD:tä sairastavien ns. yhdyssiteenä toimii Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys, josta informaatiota on jonkin verran saatavissa. Itse löysin netin kautta Suomen kielisen kirjan jota olen nyt yrittänyt itseopiskella, päivisin aikaa on ollut vähän vähemmän mutta nyt yön pimeinä tunteina kun olen pitkästä aikaa vahtimassa muiden unta kirjaan on hyvä paneutua. Kirja on ollut tähän asti hyvin mielenkiintoinen ja toivoa sopii, että kirjasta saa niin paljon irti, että sen sisältöä pääsisi kokeilemaan myös käytännössä. Tulevaisuudessa toivottavasti tätäkin ahdistuhäiriöksi luokiteltavaa sairautta osataan hoitaa yksilöllisemmin ja opittaisiin ymmärtämään paremmin, itse ainakin toivoisin kovasti niin.

Nautinnollisia lukuhetkiä kaikille!

Pimenevin loppukesän terveisin

miia_korpi

 

 

 

 

 

 

Miia Korpi, mielenterveyshoitaja

Sairaalamaailman elämää

Elämä sairaalassa ei ole helppoa, varsinkaan silloin kun psyykkinen vointi on huono ja elämä tuntuu olevan varsin pirstaleina. Apua voivat kuitenkin tuoda läheiset perhesuhteet, oma asunto, ystävät tai vaikkapa lemmikit. Kun vointi on hyvä ja vakaa, ihminen luonnollisesti tahtoo ulos sairaalasta elämään sitä ns. normaalia elämää, on se sitten tuettua tai itsenäistä, jokainen potilas varmasti haaveilee siitä, että saa asua omassa asunnossa ja nauttia tietynlaisesta vapauden tunteesta. 

Joillakin valmistautuminen tähän itsenäisyyteen vie aikaa ja he tarvitsevat pitkää sairaalajaksoa päästäkseen optimaaliseen vointiin ja päästäkseen kiinni normaaliin elämänrytmiin, toiset tarvitsevat tuettua asumismuotoa päästäkseen kiinni tähän kaikkeen ja saadakseen pidettyä psyykkisen vointinsa tasaisena. Tässä matkalla kohti itsenäistymistä apuna voivat olla niin Kotikuntoutustyöryhmä,  toimiva viikko-ohjelma sekä harrasteet, kuten vaikkapa ne lemmikit.DSC_0147

 

 

 

 

 

Lemmikkien elämää olen päässyt täälä sairaalassakin seuraamaan, koska eräällä potilaallamme on 2 Lokkipeippoa täälä sairaalalla.  Linnut ovat lajinsa puolesta herättäneet paljon kyselyitä, jo eläinkaupan pihasta lähtiessä. Lokkipeippo eli Valkoperämanikki on hauska pikkulintu joka on siis sukua Seeprapeipolle. Väritys on neutraalimpi kuin Seeprapeipolla mutta laulu mielestäni paljon kauniimpaa. Hauskoja otuksia siis kaiken kaikkiaan. Ensi viikolla minun vastuullani on taas lintujen ruokinta, koska olemme jälleen menossa neljäksi päiväksi Sommarbohon koko osaston voimin. Olen iloinen, että olen saanut omistajalta uudemman kerran mahdollisuuden tähän, onhan se mielestäni melkoinen luottamustehtävä ja hauskaahan se on seurata noiden melko seurallistenkin eläinten elämää.

Alla vielä linkki eräseen kappaleeseen joka on tässä soinut melko aktiivisestikin päässä, jostain kumman syystä!

https://www.youtube.com/watch?v=xPDYbuaXlA8

Oikein ihanaista  ja linnunlaulun täytteistä elokuun alkua kaikille!

miia_korpi Miia Korpi, mielenterveyshoitaja

 

Projekteja, juhannustansseja ja sulkuja, niistä on kesäkuu tehty

Aletaan olla taas tilanteessa jossa osastojen kesäsulut alkavat olla hyvinkin ajankohtaisia. Omalla kohdallani töitä on jäljellä vielä reilun viikon verran ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma. Osasto sulkee ovensa 1.7. ja on neljä viikkoa suljettuna.1

 

 

 

Kaikenlaista actionia on menossa mitä lähemmäs sulkua mennään.
Osastoa on siivoiltu kaikenlaisista turhista tavaroista ja papereista, itselläni on ollut projektina jo jonkun aikaa osaston vanhan tupakkahuoneen muuttaminen askartelutilaksi.
Huone sai eilen virallisen nimensä eli Taidekammari (Konstkammare).
2
Huoneen on tarkoitus jatkossa palvella niin potilaiden kuin henkilökunnan tarpeita. Huoneessa potilaat voivat käydä tahtoessaan maalaamassa, piirtämässä, askartelemassa tai vaikkapa kuuntelemassa musiikkia.
Itselläni on aikomuksena jatkaa askarteluryhmäni parissa kunhan vain lomista selvitään.

Huone on saanut uutta ilmettä pirteän värisillä seinämaalauksilla, joiden tarkoitus on tuoda hyvää mieltä ja piristystä. Täysin valmista ei vielä ole, koska osastomme on viettänyt aikaa myös sairaalan ulkopuolella, Sommarbossa 4 päivän ajan.

No mikä tämä Sommarbo sitten on? 4
Se on potilastukiyhdistyksen omistama huvila Gerbyn rannassa, joka tarjoaa mitä upeimmat puitteet potilaille nauttia merellisestä tunnelmasta, kalastellen, auringosta nauttien tai vaikkapa erilaisia kesäpelejä pelaillen. Onhan se hienoa meille hoitajilleki kun voi viettää työpäivänsä mökkeillen.
Seuraava leiri on tiedossa jo elokuussa, toivotaan että säät myös tällöin suosivat ja kaikki saavat nauttia kesän viimeisistä auringonsäteistä. Torstaina päästään porukalla nauttimaan jo perinteeksi muodostuneista Hutskin juhannustansseista niitä odotellessa.

Aurinkoisin kesäillan terkuin

miia_korpiMiia Korpi, Mielenterveyshoitaja

Arjen luksusta

Arkipyhät ovat mielestäni mahtavia olla töissä, se tuo vaihtelua niin potilaiden kuin meidän hoitajienkin toimintoihin. Työt hoidetaan tietenkin normaaliin tapaan meidän osalta mutta selkeästi se arjen normaali kiire on poissa näinä pyhäpäivinä, potilaat voivat nukkua aamulla vähän pidempään ja pääsevät nauttimaan vähän elämän pienestä luksuksesta, niin kuin eräs potilas minulle eilen sanoi.

kuva(2)

Vapun kunniaksi, päätin toistaa viime vuonna värkkäämäni ”erikoisaamiaisen” ja laitoin yhdessä kollegani kanssa aamiaiselle tarjolle mm. pekonia, munia, lämpimiä sämpylöitä, tuorejuustoja ja rypäleitä, tälläiseen aamupalaan ei monella meidän potilaistamme ole useinkaan mahdollisuuksia, joten on mukava antaa potilaille mahdollisuus vähän totutusta poikkeavaan, kukapa sitä sairaalan iänikuista puuroa ja vuokaleipää jaksaisikaan syödä ympäri vuoden. Perinteeksi tämä toivottavasti jää, tällaisista kun jää aina itsellekin hyvä mieli. kuva(1)

Toinen jo vähän perinteeksi muodostunut juttu on tietenkin torilla käynti. Saimmekin sopivan kokoisen ryhmän kasaan ja pääsimme matkaan, tosin taksin odotteluun meni reilusti yli tunti aikaa, siinä kohtaa tarvittiin niin meiltä hoitajilta kuin potilailtakin taas pitkäjänteisyyttä.Torille kuitenkin päästiin, kylmästä puhurista huolimatta nautimme jäätelöt ihanassa auringon paisteessa ja suurimmalla osalla oli myös metrilakupussi hyppysissään pois lähtiessä, joku oli nauttinut muikkuja ja taisi tämä perinteinen museoautojen letkakin saada kovasti ryhmässämme kehuja, kaiken kaikkiaan taas yksi mukava vappu siis takana.

 

Aurinkoisin toukokuun terveisin

miia_korpiMiia Korpi, mielenterveyshoitaja

 

”Kertaus on opintojen äiti”

Vuosittain henkilökunta kouluttautuu kaikenlaisissa koulutuksissa. Osa koulutuksista on talon ulkopuolisia, osa taas sisäisiä ja osa koulutuksista hoidetaan osaston sisällä, kuten esimerkiksi paloturvallisuuskoulutus sekä ensiapukoulutus.

Paloturvallisuus koulutuksessa on tarkoituksena käydä läpi osaston pelastussuunnitelmaa, samalla kerrataan mistä löytyvät osaston sammutusvälineistö sekä harjoitellaan niiden käyttöä. Nopea toiminta kuten tulipalon paikantaminen, alkusammutus ja evakuointi on ensiarvoisen tärkeää.

Viimeisin tietojen ja taitojen päivitys osastollamme tapahtui ensiavun ja elvytysharjoitusten merkeissä. Koskaan kun ei tiedä missä ja milloin tällainen tilanne tulee eteen!? Kyseessä voi olla vaikkapa osastolla tapahtuva elvytystilanne, jolloin autettavana voi olla niin potilas kuin kollega. Elvytysharjoitus pitää sisällään myös defibrilaattorin käytön mikä on oiva tapa pitää osaamista yllä ja uskoisin, että ”deffa” auttaa myös pitämään järjen kädessä ja ehkäisee paniikkiin joutumista, sen verran selkeitä ohjeita kone sanelee!

Elvytys

 

 

 

 

 

 

 

Alla varsin hyödyllisiä linkkejä muistutukseksi kaikille toimintatavoista!

http://portal/intranet/intranet/Turvallisuus/fi/PelastustoimintajaPalontorjunta/Tulipalon%20sattuessa.pps

http://www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet/elvytys

 

Sadepäivä terkuin

miia_korpi

 

 

 

 

 

 

Miia Korpi, mielenterveyshoitaja

Intohimo vs. elinkeino

Kun puhutaan hoitoalasta, puhutaan monesti kutsumuksesta. Itse en ole koskaan kokenut ammatin valintaa erityisenä kutsumuksena, päinvastoin muistan hyvin sen tuskailun kun piti miettiä päänsä puhki, että mitäkö sitä aikuisena oikein tekisi. Lähihoitajan koulutus tuntui silloin helpolta valinnalta, vähän kiinnostavaltakin, olinhan jo sairaala elämään päässyt kurkistamaan edellisen koulutukseni kautta.

293307_10150300431373769_4840616_n

Minä lähihoitajan lakki päässä, pitää tätäkin mösää edes kerran vuodessa testata. :)

Koulun aloittaminen ei tuntunut erityisen mielekkäältä mutta aloitettava oli, ajan kanssa huomasikin kuinka sitä kasvoi ja aikuistui, mielipiteet, tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet muuttuivat. Olin 100% varma siitä, että suuntavillani aion kouluttautua lapsi- ja nuorisotyöhön, no sehän suunnitelma kaatuikin sitten kertalaakista päästyäni ensimmäiseen psykiatriseen avohoitoon keskittyvään harjoittelupaikkaani, tämä jos joku oli sitä mitä MINÄ tahdon tehdä. Psykiatria tuntui heti omalta jutultani ja ajan kanssa koulun päätyttyä ja valmistuttuani, suuntaviksi oli valikoitunut Mielenterveys- ja päihdetyö, valmistumisestani on nyt jo aikaa 12-vuotta eikä kaduta tippaakaan. Ainut mikä on hieman jäänyt kaduttamaan oli se etten valmistumisen jälkeen aktiivisemmin hakeutunut psykiatrialle töihin vaan ehdin olla oloneuvoksena reilut 0,5 vuotta, sen jälkeen työelämä kutsui ja työpaikkanani oli Vaasan kaupungin sairaalan psykogeriatrinen osasto.

Mukavaa työtä sekin oli pitkän aikaa mutta jotain silti tuntui puuttuvan ja  kun 7-vuotta oli tehnyt melko raskaita vaikkakin usein antoisia työpäiviä alkoi työ vanhusten parissa minun kohdaltani tulla päätökseensä. Niimpä erään psykiatrialla työskentelevän tuttavani kehoittamana päätin ottaa yhteyttä Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksikköön, eikä aikaakaan kun olin jo työn touhussa tällä samaisella osastolla jossa edelleen työskentelen. Viihdyn työssäni erinomaisesti, koen että minulla on paljon annettavaa ja, että tämä työ antaa paljon. Työ ei tunnu enää vain työltä eikä täälä käydä vain, että tästä maksetaan palkkaa, tämä on muuttunut erityisen innostavaksi ja kiinnostavaksi, intohimoa ja ammattitaitoa vaativaksi hommaksi ja hyvä niin!

Aurinkoisin ja innostavin työhetkin

miia_korpi

 

 

 

 

 

 

Miia Korpi, mielenterveyshoitaja

Valoa kohti ja uusia asioitakin

Vaikka kuinka kevättää, tuntuu että talvi on hiipinyt luihin ja ytimiin jäädäkseen. Onneksi voi jo selkeästi huomata päivän pidentyneen ja auringonkin jo lämmittävän ihan mukavasti joten kevät ei voi olla oikeasti kovinkaan kaukana. Kuinka kaukana taas ovat psykiatrian puolella suunnitteilla olevat muutokset? Psykiatria elää tällä hetkellä muutoskautta, ainakin siis Vaasassa, jännittävää kaiken keskellä nähdä millä aikataululla kaikki toteutetaan, uutisia sulkemisista ja muista suunnitelmista pyörii jo osastoilla ja monet ovat alkaneet miettimään mitä tahtovat tulevaisuudessa tehdä ja pitääkö jo ruveta etsimään uutta työpaikkaa?

Paljon puhutaankin juuri työpaikkojen säilyvyydestä ja siitä, että kaikille riittää töitä. Itse teen tällä hetkellä työtä sijaisen kengissä ja se aiheuttaa omalla kohdallani epämääräisiä ja paikoin epämukavia tunteita, olen yrittänyt jatkaa työtäni normaaliin tapaan ja olla ajattelematta asiaa enempää mutta valintoja olisi tulevaisuudessa kuitenkin tehtävä. Ideoita tuntuu pyörivän paljon, informaation puutteessa ne vain kuulostavat hyvin vajanaisilta, hyviä ideoita on varmasti monia, aikataulullisesti kun vain osattaisiin pitää järki kädessä ja ymmärrettäisiin ettei kaikki vanha aina ole pahasta. Tällä hetkellä ku ny ei paljoo muu auta niin jäärähän orottelemahan ja jännittämähän notta mitä kaikkia vielä täälä tapahtuukaa. :)

Lähes aurinkoosin viikonloppu terveesin

miia_korpi Miia Korpi, mielenterveyshoitaja