Opiskelijoita ja urbaaneja legendoja?!

Jälleen kerran on saatu opiskelijoita taloon, itseäni kovasti kummastuttaa se mihin ovat jääneet kaikki lähihoitajaopiskelijat, varsinkin VAO:ssa opiskelevat, mutta ei kyllä Noviassakaan opiskelevia närvårdareita ole juuri osastollamme näkynyt. Onko koko ala kokemassa jonkin sortin opiskelijakatoa tällä opinahjon alalla vai onko kyseessä muut pakottavat syyt, kun lähihoitajiksi opiskelevat eivät ainakaan tänne minun osastolleni pahemmin eksy?! Sairaanhoitajaopiskelijoita tulee välillä niin sanotusti ovista ja ikkunoista. Monet kokevat raskaaksi opiskelijan ohjauksen, varsinkin kun pääsääntöinen ohjaajan työ laskeutuu tietenkin sairaanhoitajien harteille ja usein samalla sairaanhoitajalla voi olla peräjälkeen kaksi tai kolmekin opiskelijaa ohjattavana, tämä ei juurikaan mahdollista minkäänlaista hengähdystaukoa jota välillä kaikki ohjaustyöstä kaipaavat.

Olen nyt itse lähtenyt asiaa ihan omalla osastollani pyörittelemään, kysellen vähän mitä kollegani tuumaisivat ajatuksesta lähteä kehittelemään jonkinlaista kampanjaa juuri lähihoitajaopiskelijoita varten. Tarkoituksena olisi parantaa opiskelijoiden mielikuvaa Vaasan keskussairaalasta työharjoittelupaikkana mutta myös työpaikkana, tätä kautta voitaisiin myös mahdollistaa esimerkiksi kesäsijaisten rekrytointi. Itse tahtoisin lähteä rikkomaan mahdollisia mielikuvia ja urbaaneja legendoja joita varmasti opiskelijapiireissä pyörii ja sitä kautta saada opiskelijat kiinnostumaan omasta alastani eli psykiatriasta ja eritoten kuntouttavasta psykiatriasta.

Kampanja olisi syytä toteuttaa melko pian, monesta suunnasta onkin jo vihreää valoa tullut, mikä tietenkin saa jo sormeni syyhyämään ja ideat pyörimään villinä päässä. Sitten kun saan vielä arvon kollegani SOME-ryhmässä villattua mukaan ideoimaan voin olla varsin tyytyväinen. Toivon, että tällä saataisin vähennettyä taakan määrää kollegoitten harteilta osastoillamme kuin myös opiskelijoita löytämään alamme salaisuudet ja unohtamaan ne villit urbaanit legendat! ;D

Pakkasterveisin

miia_korpiMiia Korpi, mielenterveyshoitaja

Yllätyksiä…kaikille

Koska vuosi on saatu startattua mitä moninaisimmilla jutuilla, ei ole syytä pysähtyä nytkään vaan jatkaa täysillä eteenpäin.  Uskomatonta vaan kuinka nopeasti viikot vierivät eteenpäin, päivätkin tuppaavat menemään sekaisin välistä niin, ettei tiedä onko maanantai, torstai vai lauantai?! 

Yllätyksiäkin välistä tulee, niin kuin eilen sai huomata kun olimme kovaa kyytiä lähdössä talon autolla verkostopalaveriin Pietarsaareen, vaan eipä ollutkaan autoa meille varattuna. Mitäpä siinä muuta kun kollega autonkyytiin ja Auriksen nokka kohti Jeppistä, paikka paikoin sakeastakin sumusta huolimatta hengissä selvittiin, lopputuloksena hirveä päänsärky ja väsyneet silmät.

Tällä viikolla on tullut tuotettua myös hyvää mieltä. Toin kotoa, kellarissamme lojuneen ylimääräisen digiboxin, kävin sitten asentamassa tämän yhteen sairaalan harjoitusasunnoista, jossa kanavia ei näkynyt enempää kuin 1, nyt voi sielä asuva henkilö nauttia viikonloppujen elokuva tarjonnasta ja muista kiinnostavista ohjelmista sielunsa kyllyydestä kaikkien kanavien toimiessa.

Testiversio heijastimesta

Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa pyörittämään osastolla askarteluryhmää. Ryhmän tarkoitus olisi toimia kerran kuukaudessa ja askartelut tulevat olemaan niin laidasta laitaan kun vain voi olla, ideat ei kyllä päästäni pääse loppumaan. Ensimmäinen ryhmä aloitetaan neulahuovutuksella ja nyt kun kovasti on henkilökuntaakin muistutettu näillä aamun ja illan pimeillä siitä heijastimen käytöstä, olisi tarkoitus myös pitää huolta potilaiden turvallisuudesta ja näin ollen tarkoituksena olisi huovuttaa sydämiä joista sitten teemme heijastimia. Ystävänpäivän kirjamerkki

Tästä pystytäänkin hyvin siirtymään seuraavaan teemaan joka tuleekin olemaan ystävänpäivä, siihenkin olen jo alannut ideoita suunnittelemaan, yllätyksiä on luvassa osastomme potilaille, toivottavasti iloisia sellaisia.

Pirtein pakkasterveisin

miia_korpi

 

 

Miia Korpi, mielenterveyshoitaja

 

Autoilua säässä kuin säässä, työturvallisuus huipussaan!

Niin vaan on uusi vuosi, uusine kujeineen taas pyörähtänyt käyntiin. Työpäiviä on tällä viikolla ollut vain kolme mutta ei voi kyllä valittaa missään määrin kun olen avohoidon puolella taas vaihteen vuoksi saanut pyörähtää. Osastoni on siis edelleen maanantaihin asti suljettuna mutta osaston yhteydessä toimiva Kotikuntoutustyöryhmä on pyörinyt täydellä tohinalla kaikki välipäivät.

Käyntien määrä vaihtelee päivittäin, mutta joka päivä käyntejä kuitenkin on, osa ajasta kuluu asfalttia sahatessa kaupungin osasta toiseen, sää kuin sää, käynneille on mentävä. Kulutuksella on niin kropat kuin autotkin, hommahan toimii hoitajien omilla autoilla jotka Suomen talvisissa olosuhteissa pitää olla kohtuu kunnossa jos nimittäin meinaa asiakkaiden luo päästä. Näinä kertoina kun ryhmän toimintaan pääsee mukaan, nousee oman alani arvostus taas astetta korkeammalle, hattua täytyy kollegoilleni nostaa, koska jaksavat tuota kyseistä työtä hyvinkin pienillä resursseilla tehdä. Itse en lähtisi täyspäiväisesti tähän hommaan, koska koen osastolla työskentelyn antavan itselleni enemmän, kuitenkin olen iloinen siitä, että työni antaa mahdollisuuden kokea muutakin ja antaahan se mahdollisuuden omanlaiseensa hengähdystaukoon mukavan työn ja mahtavien, asiansa osaavien ihmisten parissa. Kiitos siis mahtavat naiset taas tästä kerrasta!

Mahtavaa uuden vuoden jatkoa kaikille!

miia_korpi  Miia Korpi, mielenterveyshoitaja

Ei mikään Andersonin Pamela

Vielä ei hirvittävä kiire ja hässäkkä paina päälle vaikka osasto on viikon verran enää auki. Osastoni on siis yksi niistä joka sulkee ovensa jouluksi, meillä ollaan suljettuna tammikuun 7. päivään saakka, lomaa ja lepoa siis tiedossa meille kaikille. Viikko on pitänyt sisällään taas mitä erinäisempia juttuja, maanantaina vietettiin potilaskeskeisyyden päivää jonka yhteydessä esille nousi myös sosiaalinen media ja sitä myötä myös nämä meidän blogikirjoitukset, hienoa että asiaa on tuotu reippaasti esille kaikkien tietoon, kaikki kun eivät sielä ”naamakirjassa” hengaile.

Osaston puolellakin ollaan menty ajan hengen mukaan. Tiistaina klo. 16.-18:00 oli minun vuoroni hoitaa Baywatch ja EI, tällä ei tosiaankaan ole Hasselhoffin, Pamelan ja punaisten uikkareiden kanssa varsinaisesti mitään tekemistä. :) Psykiatrian yksikön monitoimitalolla sijaitsee sairaalan uima-allas joka on tiistaisin ja torstaisin varsin aktiivisessa käytössä. Osastollani on siis joka tiistai uimavahtivuoro, jossa pidämme huolen siitä, että vahinkoja ei tapahdu, joku meistä on aina kuitenkin paikalla valmiina auttamaan jos tarve vaatii. Vuoro on leppoisa ja mukava tapa tavata niin talon kuin talon ulkopuoleltakin tulevia ihmisiä sekä talossa työskenteleviä kollegoita joiden kanssa sitten ehtii vaihtaa kuulumisia.

Loppu viikko onkin sujunut mm. piparkakkuja tehdessä, tämä sujuikin mukavassa hengessä joululaulujen soidessa, joulukoristeitakin on laitettu esille kaikkien iloksi ja vuoden viimeinen työnohjaus saatiin tänään myös lyötyä pakettiin.kuva

Ensi viikolla vietämme osaston yhteistä jouluhetkeä, jolloin nautimme toistemme seurasta runsain joukoin sekä tietysti makoisasta jouluruoasta, sitä siis odotellessa! ;)
Jouluhässäkkäkin varmasti alkaa hiipiä alkuviikosta ilmapiiriin mukaan, toivotaan, että niin itseltäni kuin kollegoiltanikin löytyy vielä vuoden viimeinen puristus tälle antoisalle mutta välillä pitkääkin pinnaa vaativalle työlle.

miia_korpi

 

 

Mukavaa ja lämmintä joulun odotusta sekä mielenkiintoista uutta vuotta 2013 kaikille!

Miia Korpi, mielenterveyshoitaja

 

 

 

 

Joulun odotusta ja lumihiutaleita psykiatrialla

Vaikka jouluun on vielä muutamia viikkoja, ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa jouluaskarteluja. Olemmekin täälä kuntoutuspsykiatrian osasto 6:lla olleet tänä vuonna ajoissa asialla ja valmistaneet jouluksi kristallienkeleitä sekä paperista tehtyjä koreja, jotka voi halutessaan laittaa vaikka kuuseen roikkumaan.
Mikä tekee askartelusta sitten niin erikoista?
Uusien ohjeiden löytäminen ja käytännön toteutus ja onnistumiset tuottavat iloa kaikille.
Tänä vuonna olen henkilökohtaisesti ollut erityisen innostunut osaston joulukorteista sekä paperitähdistä. Joulukortit valmistuivatkin tänään ja paperitähtiäkin olen päässyt ripustamaan osastolle kaksin kappalein. Ja mikä parasta kaikessa, saan tehdä näitä asioita työssäni, yhdessä potilaittemme kanssa, heidän, minun itseni sekä kollegoitteni iloksi.

”Pysähdy, niin kuulet enemmän, ehdit nähdä tähden välkkyvän. Tunnet lämmön jouluisen valtaavan taas sydämen”

                                                                                                 

 

 

Pikkujoulu terveisin Miia Korpi, mielenterveyshoitaja

Vähän erilainen viikko taas Psykiatrialla

Ompahan ollut moninainen viikko. Osastolla en ole juuri ehtinyt olemaan, on ollut niin paljon osaston ulkopuolista touhua. Tiistaina oli tutustumiskäynti Sateenkaaritalolle ja yksilölle suunnattua sosiaalista harjoittelua kaupungille, eilinen meni MAPAssa ja tänään on vietetty tiivis 1,5h Annikan järjestämällä Ruotsin kielen kurssilla, huominen olisi aikaa vielä tsempata sillä saralla koska lauantaina edessä ois suurtakin suurempi koettelemus, nimittäin VAKK järjestämä Yleinen Kielitutkinto, huh huh ihan pikkasen jännittää! Yleinen tsemppaus niille kaikille jotka kyseiseen testiin mahdollisesti ovat osallistumassa.

Ystävällisin terveisin

               Miia Korpi, mielenterveyshoitaja