Puhelinkäyttäytymisen ohjeet

Hallinto muuttaa toukokuun lopussa uusittuihin tiloihin ns. vanhaan sjukikseen. Olemme vähitellen siivonneet pois ajan saatossa kertynyttä, ehkä jo hieman aikansa elänyttä aineistoa vaikka me byrokraatithan mielellämme säästämme materiaalia ihan vaan ”kaiken varalta”.

Olemme kollegoideni kanssa ilmoittautuneet terveydenhuollon johdon sihteerien koulutuspäiville. Kun tänään aukaisimme edeltäjäni Nannen kurssiarkiston niin totesimme että eiköhän ole parasta perua koko osallistuminen kun meillä on A-luokan aineistoa jo ennestään… Esimerkkinä mainittakoon, että vuonna 1982 on sihteerien jatkokurssilla Suomen kaupunkiliiton kaupunkiopistossa käyty läpi puhelinkäyttäytymisen yleisohjeet, laitan teille linkin jotta voitte painaa nämä ohjeet mieliinne :)

http://issuu.com/vaasacentralhospital/docs/telephone_behaviour

Muistakaa siis aina painaa kuuloke korvaanne kiinni ja pitää puherasia suoraan suunne kohdalla :)

Kuulemiin!

Paula Granbacka

profiilikuva

Tekniikan ihmelapsi byrokratian kätyrinä

Puolitoista vuotta sitten kasasin ensimmäisen kerran hallitukselle esityslistan. En tietenkään tehnyt sitä silloin yksin. Olin aivan näännyksissä kun sain kirjevuoren lähettikeskukseen, syitä oli kaksi: ensinnäkin se, että olin opetellut tekemään jotakin mitä ennen en ollut tehnyt, ja toisekseen siksi että välillä materiaalia on niin paljon että se ei edes yhteen postipussiin meinaa mahtua joten kirjeiden kuskaaminen on ihan fyysinenkin suoritus. Postittaessani materiaalia ajattelenkin usein että hallitus varmasti ihastuu ikihyviksi saadessaan meiltä tällaista laatulukemista viikonlopuksi :)

Pikkuhiljaa suunnitellaan hallituksen osalta sähköiseen kokouskäytäntöön siirtymistä. Olenkin jo valmistautunut: enää ei tarvitse latoa kopiokoneen skannerista koko 150 paperin liitenivaskaa uudestaan läpi mikäli kone sattuisi vetämään kaksi paperia kerralla, vaan saan kasattua liitteet eri tiedostoista tietokoneohjelmiston avulla yhdeksi julkaisuksi ja voin vain muutamalla kliksauksella vaihdella sivujen paikkoja ja lisäillä tekstejä ja vaikka kuvia! Koko ajan yritän myös kehitellä hallitus- ja valtuustomateriaalia nettilukijalle ystävällisemmäksi ja sellaiseksi että olisi helppoa nopeasti löytää joku tietty asia jota etsii.

Aina ei kaikki kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä: useamman kerran takkusin vanhan tietokoneeni kanssa niin että uhkasin heittää sen parvekkeelta alas ja yhden kerran iltapäivästä väsyin niin totaalisesti että lähdin itku kurkussa kotiin ja päätin jatkaa aamulla uusin voimin. Kaiken kruunaa kuitenkin se tunne, kun ei tod. koe olevansa mikään datanörtti, ja silti kokee uuden oppimisen riemua kun miettii ja jopa löytää uusia tapoja toteuttaa itseään IT:n ihmeellisessä maailmassa missä mitkään normimaailman säännöt ei tunnu pätevän. Olen varma, että jos tästä työstä eläkkeelle jään niin olen siinä vaiheessa vähintään tietotekniikan insinööri :)

Joskus aina hiipii mieleen, että onko tämä sellaista näkymätöntä työtä mikä huomataan vasta sitten kun se jää tekemättä: ei ole mitään hätää niin kauan kun kokousmateriaali tulee oikeaan aikaan oikeille ihmisille. Juuri äsken esimieheni Olle kuitenkin tarjosi suklaata jonka eräs luottamushenkilö oli meille lähettänyt: ehkä joku huomaa sittenkin. Tack Hans, en chokladbit sätter guldkant på vardagen :)

 Ystävällisin terveisin,

Paula Granbacka

profiilikuva

God jul gott folk!

Den här årstiden  funderar man på året som närmar sitt slut. Ungefär för ett år sedan bytte jag arbetsuppgifter från att arbeta som sekreterare på avdelningen till sekreterararbete på sjukhusets  förvaltning. Året har varit lärorikt och givande men även tungt då arbetet ändrades helt och alla rutiner saknades. Hoppas jag inte nästa år gör samma misstag som i år :D

Till vardags sysslar jag bl.a. med styrelse- och fullmäktigeärenden. Eftersom vi under höstens lopp har haft många möten har jag länge väntat på den här stunden då jag har skickat ut fullmäktigelistan för sammanträdet som hålls den 14 januari (det blev 4 kassar kuvert innehållande mellandagsläsning åt fullmäktigeledamöter :D ).

Under hösten har jag som tröttast funderat på hur det känns då jag äntligen når den stunden då jag har fått undan det viktigaste och kan inleda mitt jullov och hur många veckor och dagar jag har kvar. Nu känns det som om drömmen blir till verklighet. Önskar er alla en fridfull jul, speciellt till mina arbetskamrater som får någon dags befrielse av mig som pratar ständigt, jag laddar batterier nu så jag orkar fortsätta nästa år :D Vi syns nästa år med nya utmaningar!

Med vänliga hälsningar,

Paula Granbacka

profiilikuva

”Pure korvaan mua, en elä ilman sua…”

Ei sillä, että haluaisin jonkun pureskelevan korviani, mutta tämä biisi pyörii päässä. Kerron teille nyt miksi :)
Työnantajana keskussairaala satsaa siihen ettemme pelkästään makoilisi sohvalla tv:n ääressä kaikkea sitä aikaa mikä meille jää käytettäväksi työnteon ja nukkumisen välimaastoon. Kahtena päivänä viikossa meillä on mahdollisuus osallistua työnantajan kustantamaan  jumppaan ja zumbaan. Itse olen yrittänyt roikkua mukana molempina päivinä suhteellisen säännöllisesti. Joskus vain Piia pitää tiistaina niin raskaan jumpan, ettei kroppa enää taivu keskiviikkona Satun zumbatunnille vaikka mieli sinne halajaisikin :)

Olen aktivoitunut osallistumaan tykyjumppiin vasta tänä syksynä. Ensimmäisellä zumbatunnilla sanoin työkaverilleni, että mun kyllä pitäs mennä johku ”zumba for dummies” -kurssille. Tuntui, että olin kuin ö aapisen laidalla eikä jalat menneet ollenkaan sinne suuntaan mihin järki niitä yritti käskyttää. Muutaman kerran tuskailin, mutta en luovuttanut. Sitten, kerta kerran jälkeen onkin aina tajunnut jostain kappaleesta jonkun sellaisen kohdan minkä askeleita ei ennen ole osannut vaikka on miten yrittänyt. Siinä kokee onnistumisen tunnetta! Parasta on kuitenkin se, että tunnin jälkeen on hikimärkä ja huomaa että keskittyi tunnin verran niin täydellisesti siihen miten jalat ja kädet pitäisi mennä missäkin kappaleessa, että on unohtanut täysin kaiken muun. On saanut katkaistua päästään hetkeksi sen automaattiajatusten pyörittämän rahisevan c-kasettinauhan :)

Pienoisena miinuksena on se, että yleensä aina joku biisi jää sitten pyörimään päähän. Viime keskiviikosta lähtien päässä on soinut tämä otsikossa lainaamani Meiju Suvaksen kappale. Älkää siis ottako henkilökohtaisesti jos kuljen pitkin sairaala-aluetta hyräillen että: ”Pure korvaan mua, en elä ilman sua, sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin..” :)

Haluankin kiittää superhyviä jumppavetäjiämme, työnantajaa tästä panostuksesta työhyvinvointiin sekä  myös  jumppakavereitani siitä tsempistä jota toisillemme annamme! Tuntuu mukavalta jos jonakin kertana jää pois, ja seuraavalla kerralla toiset toteaa ”sä et ollukaan viime kerralla”, eli ei meillä lasketa… :D

 Ystävällisin terveisin,

Paula Granbacka

profiilikuva