Sairaanhoitaja Åke Hydén on 32-vuotisen työuransa aikana ehtinyt työskennellä kriisialueilla niin Aasiassa kuin Afrikassakin. Vaasan keskussairaalan teho-osastolla työskentelevä sairaanhoitaja sai kesäkuussa Punaisen ristin Florence Nightingale -mitalin.
Hydén oli toimituksen tentattavana ja sai avata muistettavimpia tapahtumia reissuiltaan.
Vaarallisin tilanne:
– Kerran kolme rakettia oli iskeytynyt kotini laitamille ja yksi oli mennyt jopa sängystäni läpi. Työskentelin Afganistanin Kabulissa teho-osastolla vuosina 1992–1996, jolloin sotaa käytiin keskellä kaupunkia. Sissit olivat piirittäneet kaupungin ja joskus sota ulottui jopa sairaalan sisäpuolelle! Onneksi on ollut aina niin paljon töitä, ettei ole kunnolla ehtinyt miettiä ympärillä tapahtunutta.
Hoidon laatu ennen kaikkea:
– Esimerkiksi Kambodzassa, jossa vietin viisi vuotta, tarjoamastamme hoidosta tuli niin suosittua, että sitä tultiin jonottamaan ympäri maata.
Kaunein muistoni:
– Olin Irakin ja Iranin rajalla, jossa seisoin salakuljettajien ympäröimänä. Muistan, että silloin oli silmiä hivelevän kaunis päivä. Maisema oli yhtä vuorten ja laaksojen peittämää vuorottelua. Minulla on lämpimiä muistoja myös upeista puutarhoista, jotka ympäröivät sairaaloita. Niissä kukoistivat papaijat, ananakset ja banaanit, joista pääsivät nauttimaan niin potilaat kuin henkilökuntakin. Puutarhan tarkoitus oli myös houkutella paikalle eläimiä, joista riitti katsottavaa potilaille.
Eläkesuunnitelmat:
– Olen alkanut tuntea jo vähän syyllisyyttä mitalin saamisesta. Pitäisikö minun lähteä taas ulkomaille töihin? Toivon, että eläkkeellä voisin matkustaa esimerkiksi Afganistaniin ja nähdä, miltä siellä näyttää nykyään.
Lue koko artikkeli ja lisää Hydénin mietteitä uusimmasta Kotikäynti-lehdestä!