Hyviä yksilösuorituksia vai hyvä työyhteisö?

Sairaalan keskeisin pääoma ei ole laitteissa ja rakennuksissa, vaan se on työntekijöiden korvien välissä ja työyhteisön ”seinissä”.

Toimintamme on täysin riippuvaista siitä, että meillä on henkilökuntaa. Mutta ei pelkästään henkilökuntaa, vaan hyvää henkilökuntaa!

Millainen sitten on hyvä työntekijä ja miten sellaiseksi tullaan? Piileekö hyvyys geeneissä, tahdossa kehittää itseään vai työyhteisön seinissä?

Erikoissairaanhoidossa vaaditaan tietenkin ensiluokkaista erikoisosaamista, jotta esim. hoito voitaisiin toteuttaa tehoavana ja turvallisena. Siihen vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista, eikä fiksuudestakaan tietenkään ole haittaa. Samoin työntekijöiden pitää olla huolellisia ja järjestelmällisiä. Ja koska maailma ympärillämme muuttuu vinhaa vauhtia, myönteinen suhtautuminen kehittämistyöhön ja oma aktiivisuus siinä ovat tärkeitä.

Osmo Soininvaaran mukaan hyvän poliitikon erottaa huonosta siinä, että hyvä on isoissa asioissa periaatteellinen ja pienissä pragmaattinen – ja osaa erottaa nämä asiat toisistaan. Ihan sama koskee myös meidän työntekijöitämme! Yhteisten arvojemme – oikeudenmukaisuus, vastuullisuus, ihmisarvon kunnioittaminen – noudattamisesta ei suurissa periaatteellisissa asioissa ole sallittua tinkiä. Mutta pienet rutiinijutut on junailtava mahdollisimman joustavasti ja tehokkaasti, tarvittaessa hiukan kulmia pyöristäen. Pitää siis tehdä oikeita asioita ja asiat oikein. Ja käyttääkseni kulunutta ja paljon väärinkäytettyä ilmaisua: potilaskeskeisyys on kaiken toiminnan lähtökohta.

Jotkut työpaikat ovat kuin Lähi-Itä, kroonisia kriisipesäkkeitä ja ruutitynnyreitä, toiset taas kukoistavia. Ja samassakin organisaatiossa yksikköjen välillä voi olla suuria eroja. Eroja yksikköjen välillä on meilläkin. Sen kummemmin henkseleitä paukuttelematta voin kuitenkin todeta, että Työterveyslaitoksen ja prof. Kivimäen työhyvinvointitutkimuksessa me pärjäsimme muihin sairaaloihin verrattuna kohtalaisen hyvin.

Työyhteisöjen välillä on siis paljon eroja. Nämä selittyvät sekä johtamisella että työntekijöiden työyhteisötaidoilla. Seuraavassa kappaleessa referoin työterveyslääkäri Marjo Sinokin Lääkärilehdessä esittämiä näkemyksiä:

Johtajan ja esimiehen positiivisuus, innostuneisuus, hyvät vuorovaikutustaidot, oikeudenmukaisuus, luottamuksellisuus ja työntekijöiden arvostava kohtelu ovat tärkeitä. Myös työntekijöiden työyhteisötaidot ovat tärkeitä: työntekijät osaavat ja haluavat auttaa työtovereitaan sekä tukea johtamista, ovat sitoutuneita työhön ja työnantajaan. Työpaikan sisäiset asiat puhutaan työpaikalla eikä lehtien palstoilla. Noudatetaan arkipäivän hyviä käytöstapoja: kuunnellaan kun puhutaan, vastataan kun kysytään, kerrotaan jos tiedetään, autetaan jos osataan, ollaan ystävällisiä ja avoimia, tuetaan toisia ja otetaan vastuuta hyvässä joukkuehengessä. Ja tietenkin kohdellaan potilaitakin ihan yhtä hyvin kuin työtovereita.

Kaikilla meillä on varmasti arkipäivän kokemuksia siitä, miten vahva voima negatiivisuus on: yksikin nyrpeä tai oikutteleva ja työtovereilleen keljuileva työntekijä voi olla ”energiavaras”, joka pilaa kaikkien muiden päivän ja myrkyttää koko yksikön ilmapiirin. Tällaisissa tilanteissa esimiehet ja johto joutuvat toisinaan tekemään jyrkkiäkin ratkaisuja suojellakseen työyhteisön ilmapiiriä ja siten sen toimintakykyä ja sen muiden työntekijöiden hyvinvointia.

Hyvän työyhteisön luomisessa on esimiehellä tietenkin tärkeä rooli, samoin koko organisaation johdolla. Mutta jokaisen työntekijän käyttäytymisellä ja työyhteisötaidoilla on merkitystä. Yksiköiden välillä yhteistyön pitäisi olla hyvää, samoin erilaisten hallinnon palvelujen kanssa. Ja kaikkien käytäntöjen, prosessien ja tietojärjestelmien pitäisi tietenkin olla toimivia ja turvallisia.

Työntekijöissä on siis eroja. Mutta työyhteisö vaikuttaa myös paljon siihen, tuleeko työntekijästä kärsivä vai kukoistava. Hyvästä työyhteisöstä on hyötyä kaikille: toisiaan hyvin kohtelevat työntekijät viihtyvät töissä paremmin ja jaksavat jopa tehdä pidemmän työuran. Uusia työntekijöitä on myös helpompi rekrytoida.

Hyvät työkaverit, kannetaan siis kaikki kortemme yhteiseen kekoon, jotta jaksaisimme ja viihtyisimme töissä paremmin. Ja mikä tärkeintä: jotta potilaamme saisivat parasta mahdollista hoitoa!

 

auvo_rauhala

Ystävällisin terveisin
Auvo Rauhala
johtajaylilääkäri

 

Sopu sote-ratkaisusta – mitä se on?

Sote-blogin_kuvitus_heinä_2014_2
Mikä muuttuu?

Ensinnäkin kaikki sosiaali- ja terveystoimen tehtävät ja vastuut otetaan kunnilta pois. Koko sektorin vastuu siirretään viidelle suuralueelle, joiden työnimenä on sote-alue. Organisaatiomuoto sote-alueella on kuntayhtymä. Sote-alueen pääasiallisena tehtävänä on päättää, järjestää ja tilata palvelut, ei tuottaa niitä itse. Vaasan sairaanhoitopiirin kunnat kuuluvat nyt Turun yliopistollisen keskussairaalan erva-alueeseen ja jäävät todennäköisesti siihen. Se tarkoittaa sitä, että länsirannikon sote-alue muodostuu 62 kunnasta ja noin 860 000 asukkaasta.

TAUSTAA

Neljän suurimman puolueen puheenjohtajat sopivat keväällä suuntaviivoista koskien sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistusta eli niin sanottua sote-uudistusta. Kompromissi oli tarpeen, koska työ oli polkenut paikallaan useita vuosia – jopa ministereitä ja työryhmiä vaihdettiin, kun sopua ei löydetty. Kaikki olivat yksimielisiä uudistuksen tarpeesta, mutta mielipiteet ratkaisumalleista olivat täysin erilaisia ja siksi mitään ei tapahtunut.

Kun periaatetason yhteisymmärrys oli saavutettu, asetettiin parlamentaarinen komitea, jonka tehtävänä oli nopeasti saada lakiehdotus eduskuntaan. Myös tämä työ venyi, koska kyseessä on suuri ja monimutkainen tehtäväkenttä. Komitea järjesti loppujen lopuksi lehdistötilaisuuden 25.6.2014 ja kertoi, että laki on nyt käytännöllisesti katsoen valmis. Annettu informaatio oli niukkaa, ja pelkästään uutisten kautta asiaa seuraaville kokonaiskuvan muodostaminen tapahtuvista muutoksista voi olla hankalaa.

Kuka sitten tuottaa palvelut?

Tämä oli yksi komitean vaikeimmista kysymyksistä ja sovun löytäminen kesti. Tuottajien tulee olla julkisia organisaatioita, eli kuntayhtymiä tai poikkeustapauksissa yksittäisiä kuntia, jotka huolehtivat palvelujen antamisesta. Ennakkotietojen mukaan tällaisen tuottajan tulee kyetä integroitujen palvelujen tuottamiseen, eli kaikkeen sosiaalipuolen vanhustenhuollosta vaativaan erikoissairaanhoitoon.

Tällä hetkellä lähdetään siitä, että tällaisia tuottajia olisi koko maassa noin 20-30 kappaletta. Länsirannikon sote-alueella näitä tuottajaorganisaatioita olisi luultavasti 3. Oman piirimme osalta organisaatioiden lukumäärä olisi yksi (1) eli kuntien, kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirin henkilöstö ja toiminta siirrettäisiin kaikki yhteen organisaatioon. Tämä muutos tulee viemään aikaa

Mitä sote-alue sitten tilaa?

Integroituja sote-palveluja tietylle alueelle tietyksi ajaksi. Tässä on se varsinainen haaste meidän osaltamme Vaasan sairaanhoitopiirin alueella. Mihin kustannustasoon sote-alueen suurvaltuusto haluaa sitoutua? Jos vertailutaso on maan keskiarvo tai alin sairaanhoitopiirien keskiarvo länsirannikolla, joudumme tuottamaan kokonaispalvelun omalla alueellamme noin 25 miljoonaa euroa halvemmalla per vuosi. Tästä erikoissairaanhoidon osuus on noin 20 miljoonaa ja sosiaali- ja perusterveydenhuollon osuus noin 5 miljoonaa.

Olemme tottuneet hyvään palvelutasoon siihen liittyvine kustannuksineen, mutta nyt kustannus- ja palvelutaso tasataan koko sote-alueella. Se tarkoittaa sitä, että joudumme pikaisesti uudelleenorganisoimaan toimintaamme ja puuttumaan kustannusylityksiin – muuten ei tule tilausta.

Kuinka kiire meillä sitten on?

Maan hallitus on ilmoittanut, että lakiesitys lähetetään lausuntokierrokselle elokuussa ja vastauksia odotetaan marraskuussa. Samaan aikaan alkaa valiokuntakäsittely eduskunnassa. Tavoite on, että lakiehdotus hyväksytään maaliskuussa 2015. Uusi järjestelmä ja uudet organisaatiot aloittavat toimintansa viimeistään 1.1.2017.

Meitä odottaa kiireiset ajat, mutta yhteistyöllä pärjäämme varmasti.

goran_honga

 

 

Göran Honga
Sairaanhoitopiirin johtaja

Enighet om sote-lösningen – vad är det?

Sote-blogin_kuvitus_heinä_2014
Vad är det som förändras?

För det första tas hela social-, hälso- och sjukvårdens ansvar och uppgifter bort från kommunerna. Ansvaret för hela sektorn överförs på fem storområden med arbetsnamnet sote-områden. Organisationsformen för området blir en samkommun. Sote-områdets huvudsakliga uppgift är att besluta, ordna och beställa, inte producera servicen själv. Kommunerna i Vasa sjukvårdsdistrikt hör nu till Åbo universitetssjukhus erva-område och förblir troligen där. Det betyder att västkustens sote-område består av 62 kommuner med ca 860 000 invånare.

BAKGRUND

Ordförandena för de fyra största partierna enades på våren om riktlinjerna för omorganiseringen av social-, hälso- och sjukvårdens strukturer, den så kallade sote-reformen. Kompromissen behövdes eftersom arbetet hade stampat på stället i flera år, medan ministrarna och arbetsgrupperna byttes ut och ingen enighet nåddes. Alla var eniga om reformens nödvändighet men åsikterna om lösningsmodellerna var helt olika och därför hände inget.

Efter den principiella överenskommelsen tillsattes en parlamentarisk kommitté med uppgift att snabbt komma med ett lagförslag till riksdagen. Också detta arbete drog ut på tiden eftersom vi pratar om ett stort och komplext uppgiftsfält. Kommittén ordnade sist och slutligen en presskonferens 25.6.2014 och berättade att nu är lagen så gott som klar. Den information som gavs var knapphändig och för en person som följer bara nyheterna kan det vara svårt att bilda sig en uppfattning om vad allt detta betyder.

Vem producerar då servicen?

Det var en av kommitténs kvistigaste frågor och det tog tid att enas. Producenterna skall vara offentliga organisationer, det vill säga samkommuner, och i undantagsfall enskilda kommuner som sköter om servicen. Enligt förhandsbesked skall en sådan producent kunna klara av en integrerad serviceproduktion, allt från åldringsvård till krävande specialsjukvård.

I dag antar man att sådana producenter är ca 20-30 i hela landet. Inom västkustens sote-område blir det troligen tre producentorganisationer. Lösningen inom vårt eget distrikt skulle vara en (1) organisation, dvs. kommunernas, samkommunernas och sjukvårdsdsitriktets personal och verksamhet inom sote flyttas alla till samma organisation. Det blir en stor organisation och omställningen kommer att ta tid och energi.

Vad beställer då sote-området?

Integrerad service för befolkningen till ett visst pris och en viss tid. Här kommer skruven och utmaningen för vår del inom Vasa sjukvårdsdistrikt. Vilken kostnadsnivå kommer storfullmäktige inom sote-området att gå in för? Om referensnivån är landets medelnivå eller det lägsta medeltalet inom sjukvårdsdistrikten på västkusten, måste vi klara av att producera hela servicen 25 miljoner euro billigare på årsnivå. Av detta är dryga 20 miljoner specialsjukvård och cirka 5 miljoner social- och primärvård.

Vi är vana med en god servicenivå med dito kostnader och nu utjämnas servicenivån och kostnaderna i hela sote-området. Det medför att vi snabbt måste organisera om verksamheten och se över kostnaderna – annars kommer ingen beställning.

Hur bråttom är det då?

Regeringen har meddelat att lagförslaget går på utlåtanderunda till kommunerna i augusti och svar väntas i november. Samtidigt startar utskottsbehandlingen i riksdagen och målet är att lagförslaget godkänns i mars 2015. Det nya systemet och de nya organisationerna startar sin verksamhet senast 1.1.2017.

Vi står inför bråda tider, men genom ett gott samarbete ska vi nog klara oss.

goran_honga

 

 

Göran Honga
Distriktsdirektör